Räntäsateisena iltana puoli toista vuotta sitten aloimme haaveilla Australian lämmöstä ja auringosta. Seitsemän kuukautta seikkailimme Aasiassa ja nyt vihdoin olimme päässeet tavoitemaahan.  

 

Melbourne ei ollut erityisen lämmin saatika aurinkoinen. Kylmä tuuli puhalsi kaupungin kaduilla ja me tropiikin lämpöön tottuneet lähdimme oitis ostamaan pipoja, kaulahuiveja ja tennareita. Varvastossuilla ja t-paidoilla ei Australian syksyssä pärjää. Singaporessa lämpötila oli noin 35 astetta, joka tuntui meistä oikein miellyttävältä ehkä hitusen kuumalta. Melbournen 15 astetta tuntui kamalan kylmältä. Sää muistutti kovasti Suomen kauneimpia syyspäiviä. Päivällä petollisen mukavan lämmintä auringossa, mutta illalla lämpötila laskee alle kymmenen asteen.

 

 

Melbourne miellytti meitä heti ensi kohtaamisella. Kaupunki oli lämmin henkinen ja erittäin turisti ystävällinen. Katusoittajat ilahduttivat kulkijoita ja usein soittajien ympärille oli kerääntynyt useamman kymmenen hengen yleisö. Itsekkin jäimme kuuntelemaan useampaa soittajaa haltioituneena. Aivan keskusta-alueella oli ihania kujia täynnä katutaidetta. Meistä tuntui, että Melbournessa tapahtuu kokoajan jotakin. Melbourne oli ensimmäinen kaupunki reissullamme, jossa voisimme kuvitella asuvamme pitempiäkin aikoja. Meitä miellytti ihanat persoonalliset ravintolat ja kahvilat. Löysimme useita ihania pieniä kauppoja, joihin olisi helposti tullut sijoitettua koko jäljellä oleva matkakassa, jos rinkassa olisi ollut yhtään tilaa jäljellä.

 

Satuimme Melbourneen juuri sopivasti eduskuntavaalien ennakkoäänestyspäivänä. Annikan lukiokaveri Kerttu oli myös samoihin aikoihin lomailemassa Melbournessa. Päätimme lähteä yhdessä tuumin etsimään Suomi-taloa kaupungin läntisistä kaupungin osista. Kerttu oli etukäteen selvittänyt miltä asemalta junat kulkevat. Keskustasta Suomi-talolle ei päässyt suoralla yhteydellä. Useamman vaihdon jälkeen luulimme olevamme viimeisessä junassa ennen määränpäätämme. Aloimme ihmetellä pitkiä pysäkinvälejä ja pelloilla lauduntaneita lehmiä. Totesimme hypänneemme pitkän matkan junaan lähijunan sijasta ja poistuimme junasta seuraavalla Little Riverin asemalla.

 

 

Takaisin päin menevää junaa odottelimme puolisen tuntia ja junassa meidät löysi onneksemme avulias lipuntarkastaja. Hän ymmärsi turistien huolen ja yritti parhaansa mukaan neuvoa meille reittiä. Meillä oli aikamoisia vaikeuksia ymmärtää herran sepustusta, sillä kukaan meistä ei ollut vielä totuttautunut aussien englannin aksenttiin. Epämääräisillä vinkeillä pääsimme kuitenkin lopulta oikealle juna-asemalle ja juoksimme Suomi-talolle. Olimme juuri parahiksi paikalla, pari minuuttia ennen ennakkoäänestyspaikan sulkeutumista.

Mikko etsi ehdokkaansa numeroa Helsingin vaalipiirin listalta ja Annika omaansa Satakunnan listalta. Laput oli nopeasti täytetty ja palautettu virkailijalle. Suomi-talolla oli myös pieni kauppa, josta saimme täydentää turkinpippuri ja salmiakki varastojamme.

 

Kerttu houkutteli meidät äänestyksen jälkeen kengurupurilaisille. Pitihän kunnon Australia-turistin päästä maistamaan kengurua. Jälkikäteen olemme kuulleet, ettei kengurua kannattaisi syödä missään nimessä jauhelihapihvin muodossa. Kenguru maistui vähän samalta kuin hevonen. Pihvi oli tiivis ja kohtuullisen kuivahko. Burgerissa täytteiksi oli laitettu sipulin ja juuston kaveriksi myös punajuurta. 

 

Aasiassa kokkasimme aniharvoin. Ravintolaruoka oli todella halpaa ja majapaikoissa oli todella harvoin kunnollista keittiötä tarjolla. Ruoka on Australisaasa vieläkin kalliimpaa kuin Suomessa. Me olimme ehtineet tottua Aasian edulliseen hintatasoon, joten Melbournen ravintoloiden ja ruokakauppojen hinnat suorastaan järkyttivät meitä. Melbournessa hostellimme keittiö oli loistava ja paloimme innosta päästä jälleen laittamaan itse ruokaa. Suuntasimme Queen Victoria Marketille ostoksille. Aamupäivästä torilla riitti tohinaa. Tori on avattu jo 1878 ja edelleen kuulemamme mukaan melbournilaiset käyvät päivittäin torilla ostamassa kalat, lihat kuin kasviksensa. Kauppahallin hinnat ovat kohtuulliset ja itseasiassa ainakin meidän ostamien tuotteiden kohdalla halvemmat kuin tavallisessa ruokakaupassa.

Meidän ruokaostokset lähtivät hiukan käsistä. Hostellille palatessa meillä oli molemmilla molemmissa käsissä isot kassilliset tavaraa. Taisimme herättää keittiössä hiukan huomiota suurellisilla kokkauksilla. Tavallisesti hostellin keittiössä väki näytti keittävän makaroonia ja valmista tomaattipastakastiketta purkista. 

 

Olemme molemmat innokkaita elokuvien katsojia ja kumpaakin kiinnostaa myös elokuvahistoria. Melbournessa kävimme ilmaisessa Australian Center for the Moving Image (ACMI) museossa. Liikkuvan kuvan museossa oli tarjolla erinomainen perusnäyttely, jossa oli esillä elokuvan historiaa, vanhoja tietokonepelejä, austalialaisia elokuvai ja tv-sarjoja sekä elokuvatekniikkaa. Perusnäyttelyn vieressä oli mielenkiintoinen kokoelma elokuvia, joissa kuvattiin Australiaaa ensimmäisessä maailmansodassa.

 

Muutaman päivän aikana kävelimme pitkin poikin keskustan katuja. Kaupungissa oli selvästi havaittavissa eri kansalaisuuksien alueita. Lähes jokaisesta isommasta kaupungista löytyvän Chinatownin lisäksi poikkesimme ainakin italialaisessa ja kreikkalaisessa kaupunginosassa. Kreikkalaisia on muuten Melbournessa todella paljon. Meille useampi väitti, että Melbourne on suurin kreikkalainen kaupunki Ateenan jälkeen.

Yksi lempparipaikoistamme Melbournessa oli Fiztroyn kaupunginosa. Paikallisopas Jenni vei meidät ja Kertun ihmettelemään Naked for Satan-ravintolan kattoterassille auringonlaskua ja kaunista kaupungin silhuettia.  Fiztroyin kadut pursusivat pieniä sympaattisia liikkeitä, joissa olisimme tahtoneet kaikissa poiketa. Onneksi matkabudjetti ei antanut mahdollisuutta kuin hypistellä ja ihmetellä asioita.

 

Mikon kaveri Eve asustelee tätä nykyä Melbournessa. Yritimme lähteä yhdessä keikalle, mutta jotenkin kummasti me jumituimme istumaan iltaa kiinalaiseen ravintolaan. Even kanssa oli mukava rupatella niitä näitä ja kuulla Australiasta australialaiselta. Meitä lohdutti kummasti se, että Eve kertoi hänenkin mielestä australialaisen englannin aksentin olevan hiukan haastava. Hän oli itsekkin joutunut euroopassa vaihtamaan puhetapaansa. Me olimme jo muutaman päivän ehtineet kuvitella, että meidän englannin taito on täysin kadonnut Aasian mantereella.