Kiinassa mietimme kovasti suuntaammeko ensin Vietnamiin vaiko sittenkin Laosiin. Jälkikäteen emme oikein tiedä miksi päädyimme valitsemaan reittimme Laosiin. Ehkä voimme kiittää Madventuresin Rikua ja jotain matkassamme kulkenutta matkailulehteä, jossa suositeltiin matkaamaan Kiinassa Xishuangbannaan. Meiltä jäi kokematta lehtijutun mainostama alkuperäinen tunnelma, mutta harharetki vietti meidät Laosiin. Kiinan ihmispaljouden jälkeen oli mukava vetää henkeä parin viikon ajan rauhallisessa ja vihreitä metsiä pursuavassa valtiossa. 

Yksi syy miksi kotouduimme Laosiin mahtavasti vain parissa päivässä saattoi olla se, että löysimme laosilaisen saunan. Juu-u, sauna. Hiukan erilainen höyrykoppi kuin kotomaassa, mutta kumminkin.
Kaduntallaajat ahtautuvat iltapäivällä tai alkuillasta koppiin johon tuodaan yrteillä hajustettua höyryä. Karkaistuneemmat istuutuvat kopin sille puolelle jossa höyryputki sijaitsee. Lämpötila lienee viiden-kuudenkymmenen asteen kieppeillä, joten aivan suomalaisen saunan lämpötiloja ei hätyytelty. Höyryhuoneesta käydään välillä vilvoittelemassa ulkopuolella ja juodaan lämmintä teetä. Muutaman kierroksen jälkeen peseydytään erillisessä tilassa. Löytämässämme saunassa oli erilliset löylyhuoneet naisille ja miehille, joskin saunominen ja peseytyminen toimitettiin pyyhe päällä. Alkoholia ei saunaan saanut tuoda eikä sitä paikan päällä tarjottu, joten saunakaljat jäivät toiseen kertaan. Paikallisille saunominen tuntui olevan varsin arkinen peseytymiseen ja sosiaaliseen kanssakäyntiin liittyvä asia. Ei lainkaan luksusta, toisin kuin sauna useimmissa maissa skandinaavian ulkopuolella. 

Saunalla oli tarjolla myös aitoa laosilaista hierontaa. Meidän silmiin hieronta näytti enemmän kidutukselta kuin hieronnalta. Me päädyimme nauttimaan pelkästä löylyn tuomasta hyvästä olosta. Pari päivää myöhemmin uskaltauduimme kokeilemaan hierontaa. Tunnin hieronnan aikana hieroja venytti lihaksia, paineli akupunktiopisteitä ja käsitteli lihaksia. Kipeiden hetkien jälkeen kroppa tuntuu kuin uudelta ja vetreältä hieronnan jälkeen.

2014-11-10_10_24_43.jpg

Hauskimpia ja ehkä mielenkiintoisimpia hetkiä Laosissa oli kun päädyimme vetämään lava-autoa mudasta yhdellä metsäisellä tiellä. Vuokrasimme skootterin ja meidän oli tarkoitus käydä ihailemassa yhtä kaunista luolaa. Luolalle ajellessa taisimme eksyä ja päädyimme hyvinkin kapealle metsäpolulle. Hetken ajeltuamme polku muuttui mutavelliksi ja mudassa oli kiinni pikkuinen lava-auto. Meidät pyydettiin vetoavuksi ja hetkeä myöhemmin saimme auton takaisin tielle. Meillä ja paikallisella autonkuljettajalla tai hänen seurueellaan ei ollut yhteistä kieltä, mutta harvoin olemme kohdanneet vastaavaa kiitollisuutta kuin tältä porukalta. Kiitoksien jälkeen jatkoimme jalkaisin matkaa kohti luolaa. Me törmäsimme paikalliseen maajussiin hetken harhailtuamme. Häneltä kartan ja käsimerkkien avulla kysyimme reittiä luolalle. Hän elehti, että luola ei ole lähimaillakaan. Hyppäsimme hänen traktorin kärrylle ja hän kuskasi meidät mopolle. Luolaa emme löytäneet, mutta monta mukavaa paikallista ihmistä.

Yhteen todella mielenkiintoiseen keskusteluun päädyimme epäonnen ja pienen huijauksen kautta. Ostimme Vang viengistä melontaretken Vientianeen. Matkan olisi voinut taittaa kolmessa tunnissa bussilla, mutta kokopäivän melontaretki kuulosti paljon mielenkiintoisemmalta. 
Neljän tunnin melonta oli kutistettu tuntiin ja kahteenkymmeneen minuuttiin. Istuimme lava-autotaksien lavoilla nelisen tuntia ja lopulta lava-autotaksin kuski veti välistä ja meidän retkeen kuuluvat tuktuk-rahat. Retken jälkeen meitä kiukutti, suorastan raivostutti. Hetken jäähdyteltyämme päädyimme laittaa retkifirmaan sähköpostia tyytymättömyydestämme. Reklamaatioiden ja hyvityslaskujen rautaisilta ammattilaisilta reklamaatiopostin kirjoittaminen ei suurta vaikeutta tuottanut ;).
Postiin vastattiinkin nopeasti ja seuraavana päivänä kävimme kahvittelemassa retkifirman toimistolla. Retkifirma antoi meille osan retken hinnasta takaisin. Mielenkiintoisempaa oli se, että pääsimme keskustelemaan parikymmentä vuotta Laosissa asuneen brittimiehen kanssa. 
Oli mielenkiintoista kuulla miten Laos on muuttunut hänen aikanaan ja millaisia kokemuksia hänellä on kauniista maasta. Hyvän keskustelun jälkeen melontaretkestä jäi päällimmäisenä mieleen hurjat koskenlaskut ja kaunis luonto. 

Vientiane on ainoa kylä Laosissa, jota voi oikeasti kutsua kaupungiksi. Pilvenpiirtäjiä ei löydy ja kaupungin keskussa voisi sanoa olevan kolme pääkatua. Nähtävyyksiä kaupungissa ei liiemmin ole, jos ei halua kierrellä buddhalaisia pyhättöjä. Toiset kutsuvat Vientianea tylsäksi, meistä kaupunki oli vain luonteva jatke pohjoisemmalle Laosille.
Kiinassa Jinghongissa myytiin huoneistoja sijoittajille ostoskeskuksien ulkopuolella. Kaupungin keskustan laitamille on rakenteilla uusia hienoja kansainvälisiä alueita. Meidän majapaikkamme oli aivan keskustan tuntumassa, mutta naapurustoa ei voi ainakaan liian sliipatuksi kehua. Hostellin viereisessä kiinteistössä oli muunmuassa paikallisen Pärnäsen moottorikorjaamo.

2014-11-10_10_40_48.jpg

2014-11-10_10_37_56.jpg

Meille tärkein nähtävyys Vientianessa oli ehdottomasti Chinatown.
Luang Prabangissa oli Mikolla suru puserossa. Kiinassa vaivalla etsitty lasinen teepullo hajosi sirpaleiksi tiskauksen yhteydessä. Mikko oli jo aivan varma, ettei moista teepulloa enää hänelle mistään löydy. Melkein otimme jo yhteyttä Kiinan tuttuihimme, josko he voisivat lähettää meille Suomeen uuden uljaan teepullon. Mikko bongasi Wikitravelista, että Vientianessa on Chinatown. Tunnin innokkaan etsimisen jälkeen löysimme uuden ja jopa hiukan hienomman iskunkestävän pullon. Kelpaa taas matkoilla litkiä kiinalaista vihreää teetä. 

Kolmenkymmenen asteen helteissä alkaa kaivata uimista toden teolla. Lainasimme majapaikasta polkupyörät ja lähdimme etsimään hienon hotellin uima-allasta. Hienoa hotellia emme löytäneet verrattoman hyvästä suuntavaistostamme huolimatta. Päädyimme kansalliselle uimastadionille. Tämä kansallinen uimastadion muistutti ehkä enemmän suomalaista maauimalaa. Pukkarit ja suihkut löytyivät ja pääsimme uimaan ensimmäistä kertaa Baikal-järven jälkeen. Uiminen oli kivempaa kuin muistimmekaan :).

2014-11-17_21_49_08.jpg

Vientianessa ja Luang Prabangissa pääsimme tutustumaan Vietnamin sodan jälkiin Laosissa.
Setä Ho Chi Minin joukkojen huoltoteitä pommitettiin hyvin tiiviisti yhdeksän vuoden ajan. Laos on edelleen täynnä räjähtämättömiä rypälepommeja ja niiden osia. Mikko tutustui oikein urakalla näihin pommeihin eli UXOihin. Kuntosalin etsinnän lomassa löytyi pieni UXO-keskus Luang Prabangista. Keskus oli keskittynyt siihen, miten pommeja saadaan kerättyjä pois maastoista. Vientianessa Annikakin innostui lähtemään pyöräilemään ja ihmettelemään pommeja. Vientianen keskuksessa oli keskitetty enemmän siihen, miten räjähdyksien uhreja voidaan hoitaa. Ihmiset ovat aika kekseliäästi rakentaneet itselleen apuvälineitä, kun valtio ei ole niitä pystynyt tarjoamaan. Molemmat keskukset olivat ilmaisia, mutta jätimme pienet lahjoitukset. 

2014-11-10_10_38_26.jpg

2014-11-10_10_49_42.jpg

2014-11-17_21_50_12.jpg

2014-11-10_21_35_03.jpg

Vientiane sijaitsee Mekong-joen varressa, Thaimaa häämöttää virran toisella puolella. Kaupunki on varsin kompaktin kokoinen ja siellä on vaivatonta kulkea pyörällä tai jalan. Julkista liikennettä on verrattain vähän. Kaupungin nähtävyyksiksi riitti meille kahvilat, ravintolat ja Mekongin tuijottelu. Pääsimme myös pienelle makumatkalle Ranskaan croisanttien ja quiche piirakoiden kautta.

Joen varrelle kerääntyvät illalla niin paikalliset kuin turistitkin. Siellä on monenlaisia kojuja, ravintoloita ja paljon ihmisiä viettämässä aikaa. Se on oiva paikka kävelylle ja paikallisten touhujen katselulle. Yhtenä iltana jäimme tuijottelemaan paikallisten skeittareiden temppuja. 

2014-11-17_21_48_08.jpg