Juna lähti kohti Mongoliaa keskiviikkoiltana paikallista aikaa klo 22.05. Juna kulkee kuitenkin Moskovan ajassa Venäjällä, joten lipuissamme lähtöaika oli 17.05. Tällä kertaa juna ei ollut lainkaan niin mukava kuin ensimmäinen junamme. Kyseessä oli Mongolian rautateiden junavuoro 362. 
Samassa vaunussa meidän kanssa oli aivan sattumalta Belgialainen pariskunta Kim ja Peter. Nämä mukavat matkaajat olivat meille ennestään tuttuja Baikalin rannalta. Vietimme siis vanhojen tuttujen kanssa seuraavat 34 h. 
Juuri ennen nukkumaan menoa saimme ihailla kuunvalossa näkyvää Baikalia. Kelpasi pistää silmät kiinni näissä maisemissa.
Venäjän ja Mongolian rajalla vietimme reippaasti aikaa tutustuen Nauski nimiseen metropoliin. Nauskiin verrattuna Jämijärven kirkonkylä tai Puuppolakin ovat vilkkaita tapahtumakeskuksia. Venäläiset eivät turhia pitäneet kiirettä rajamuodollisuuksissa, joten olimme pysähdyksissä viiden tunnin ajan. Passit tarkistettiin noin 7 kertaa, mutta lopulta saimme leimat ja pääsimme jatkamaan Mongoliaan. Mongoliassa olimme pysähdyksissä seuraavat kaksi tuntia. Rajamuodollisuuksissea kului siis yhteensä yhden työpäivän verran. Pääsimme Ulan Batoriin puoli kuudelta aamulla. 
Ennen reissua meitä neuvottiin, että venäläiset ovat ok, mongolialaiset kusettajia. Univeloissamme aloimme olla kohtuullisen varmoja, että meidän ryöstetään taksissa matkalla juna-asemalta hostellille. Taksikuski ottaa aivan varmasti rinkkamme panttivangeiksi ja pyytää satakertaista taksaa. Voi sitä helpotuksen määrää, kun guesthousen omistajarouva oli odottamassa meitä asemalla. Olimme lähettäneet majapaikkaan viestiä aikaisesta saapumisesta, muttemme saaneet vastausta ennen junaan hyppäämistä. Venäjän jälkeen oli myös erittäin mukava yllätys, kun majapaikan henkilökunta hymyili ja auttoi meitä englanniksi sujuvasti.