Mikon vanhemmat aloittivat eläkepäivät kahden viikon Thaimaan lomalla. Ensimmäisen viikon aktiivilomailimme Koh Lantalla ja toisella viikolla suuntasimme mantereelle Krabin Ao Nangiin. Koh Lantalla oli käsittämättömän paljon ruotsalaisia. Saarella oli jopa kaksi ruotsalaista koulua. Ao Nangin ovat sen sijaan vallanneet suomalaiset. Vähintään joka toinen vastaantueva turisti puhui suomea ja niin tekivät myös monet ravintoloiden sisäänheittäjät sekä rihkamamyyjät.

 

Ao Nangin kylä on kauniiden karstivuorien varjostama. Kaupungista ei löydy kovinkaan kauniita hiekkarantoja, mutta Ao Nang on aktiivilomailijan paratiisi. Krabin karstivuoret ovat yksi maailman parhaista kiipeilykohteista. Kiipeilyseinää riittäisi loppuelämäksi.

 

 

 

Viime kesänä Suomen helteissä suoritimme OWD-sukelluskurssin. Kurssin jälkeen Annika oli vakuuttunut, ettei ikinä missään tapauksessa sukella. Pimeää ja kylmää touhua, ei nappaa. Vietnamin ja Kambodzan mukavien snorklailukokemusten jälkeen Annikan mieli kuitenkin muuttui. Ao Nangissa pääsimme vihdoin viimein sukeltamaan. Otimme sukellusretken Ao Nangin edustalla oleville saarille kertauskurssin merkeissä. Ensimmäiset kaksi sukellusta olivat Annikalle paljolti itsensä kokoilua, Mikolla porhalti jo aivan mainiosti. Sukeltaminen oli sen verran kivaa, että päätimme lähteä samalla viikolla vielä uudelle retkelle samaisille saarille. Toinen reissu olikin jo oikein mainio ja Annikakin osasi jo nauttia touhusta. Onhan se makeeta leijua viidentoista metrin syvyydessä ja tuijotella kalojen touhuja. Vaikkei Ao Nangin vedet olekkaan mitään maailman luokan sukelluskohteita, riitti niistä ihmeteltävää. Sukelsimme jyrkkää koralliseinää pitkin yrittäen löytää merihevosia. Hevoset olivat teillä tietämättömillä, mutta niiden sijaan näimme paljon upeita koralleja, käsittämättömiä kalaparvia, merikäärmeen ja leijonakaloja. Pintaan päästessä olimme uskomattoman hienojen karstisaarten ympäröimiä. Siinä kelpasi odottaa yhteysaluksena toiminutta pitkähäntävenettä, joka poimi meidät vedestä. Tuskin maltamme odottaa, että pääsemme Indonesiassa jatkamaan sukeltelua. 

 

 

Puuppolan matkalaisilla oli Ao Nangon varalle suunniteltuna myös ostoksia. Markun piti teettää puku ja Tuulan saada uudet silmälasit. Markku ja Tuula lähtivätkin tekemään bisneksiä heti ensimmäisen arkipäivän tultua. Silmälaseja ei kelpuutettu, mutta kumpainenkin teetätti uudet pyhävaatteet. Pukuja tuli käydä sovittelemassa useampana päivänä. Muutaman korjauskierroksen jälkeen puvut saatiin mieleiseksi ja niillä kelpaa varmasti käyskennellä Puuppolan raitilla :) 

 

Ao Nangin lähellä Raileyllä ja sen viereisellä Prinsessalahdella sijaitsevat tähän astisen reissumme kauneimmat rannat. Valkoisia hiekkarantoja reunustavat jylhät karstivuoret jyrkkien saarien rikkoessa ulapan rajaa. Kummatkin rannat ovat tosin ruuhkaisia, varsinkin iltapäivästä. 

Otimme Raileylle pitkähäntäveneen Puuppolan väen hotellin edustalta. Pitkähäntävenettä voisi kuvailla hyvin kookkaaksi soutuveneeksi, jossa on iso moottori ja järjettömän pitkä potkurin akseli. Veneet odottavat rannassa kunnes riittävä määrä maksavia asiakkaita on kyydissä, jonka jälkeen kääntävät nokan kohti määränpäätä. Onnekkaina olimme viimeiset kyytiintulijat ja pääsimme välittömästi merille. Matka kesti noin 20 minuuttia ja siinä pääsi nauttimaan pienen aallokon tuomista pärskeistä ja komeista maisemista. Raileyltä jatkoimme hedelmäpirtelöiden jälkeen matkaa kävellen kohti Prinsessalahtea. Matkalla näimme useammankin apinalauman, toinen porukka tonki roskiksista syötäväksi kelpaavaa ja toisen näimme kävelevät kapean aidan päällä poikaset roikkuen emojen vatsapuolella. Reitti kulki osan matkasta mangrovemetsikön viertä pitkin ja saimme ihmetellä laskuvesiliejun seasta nousevia juurikasoja. Kävelyreitin varrelle sattui myös suuria luolia ja räpsimme kuvia tippukivimuodostelmista.

 

Leiriydyimme Prinsessalahdelle puiden varjoon ja lähdimme tutkimaan läheisen koralliriutan elämää snorklaten. Koralliriutta oli laskuveden aikaan matalalla, joten touhua sai tehdä kieli keskellä suuta, ettei astu korallien päälle tai saa merisiilin piikkejä nahkaansa. Korallien keskellä näimme monen monituista rapua ja pikkukalaa touhuissaan. Prinsessalahdelta saimme pitkähäntäveneen Ao Nangiin, emme malttaneet odottaa rannalla kauan ja joudutimme veneen lähtöä maksamalla veneen koko veneen hinnan.

 

 

 

 

 

 

Halusimme näyttää Puuppolalaisille hiuman paikallista elämänmenoa ja paikkoja joita tykkäämme retkellämme käydä katsomassa. Otimme aamuseitsemältä taksin Krabin aamumarkkinoille. Paikallisessa ”supermarketissa” oli tajolla monenlaisia hedelmiä, vihanneksia lihoja ja kaloja. Tuoretuotteiden määrä ihmetyttää aina ja se pesee useimpien suomalaisten automarkettien valikoimat. Lihojen ja kalojen pitäminen lämpimissä myyntikojuissa jäi tosin hiukan mietityttämään matkaajia. Ihmettelyiden ja mausteostoksien jälkeen hörppäsimme markkinoilla teet ja jatkoimme jalkapelillä kohti kaupungin keskustaa. Keskusta oli varsin nopeasti nähty ja seuraavaksi siirryimme keskustan vieressä olevaan buddhalaiseen temppeliin. Temppeli oli useimmista näkemistämme luostareista poiketen täysin valkoinen. Säädyttömien sortsiensa vuoksi Markku ja Mikko jäivät katselemaan temppeliä ulkopuolelta, lyhyissä housuissa temppeleihin kun ei ole Kaakkois-Aasiassa asiaa. Tuula ja Annika totesivat alttareiden ja patsaiden olevan temppelin sisällä paikallaan ja otimme taksin ostoskeskukseen tuliaisten löytämisen toivossa.

 

 

 

Viikko Ao Nangissa kului vikkelään ja lopulta meidän piti hyvästellä Puuppolan väki kotimatkalle. Tuntui miltein oudolta jatkaa matkaa ihan vain kaksistaan, sillä takana oli kohtuullisen intensiivinen kolmen viikon rupeama sukuloinnin merkeissä.