Ao Nangissa selailimme innokkaina vuoden vanhoja matkamessujen karttoja ja esitteitä, joita Mikon vanhemmat toivat meille. Meillä ei ollut oikein tietoa mihin päin haluasimme mennä. Meillä oli vielä viikon verran Thaimaan leimaa jäljellä. Alun perin olimme suunnitelleet saarihyppelevämme Malesian puolelle Langawille, mutta lauttalipun hintoja tarkasteltuamme päädyimme pysymään mantereella. Matkamessujen aarteista löytyi Thaimaan kartta, johon oli Nakhom Si Thammaratin kohdalle kirjoitettu jotakin Etelä-Thaimaan potkunyrkkeilystä. Emme olleet ehtineet katsomaan yhtään matsia pitkästä Thaimaassa oleskelusta huolimatta, joten päädyimme sitten ostamaan tiketin Krabin kaupungista Nakhom Si Thammaratiin.

 

Ao Nangissa alkoi pikku hiljaa ärsyttämään suomenkielen taitoiset sisäänheittäjät. Nakhom Si Thammaratissa ei kuullut suomea, hyvin harvoin edes englantia. Meille iski miltein kulttuurishokki, yhtäkkiä joutuikin muistelemaan thai-kielen alkeita. Toisaalta huokaisimme helpotuksesta, kokoajan ei ollut joku kauppaamassa mitään. Huijareita kuitenkin kuhisi myös kaupungilla. Bussista hypättyä kyytitarjoukset olivat noin 10 kertaiset paikallisten hintoihin ja ravintoloiden englanninkielisissä listoissa hinnoissa oli roima turistilisä. Kyytitarjoukseen emme kopsahtaneet, olimme onneksi kerrankin tarkastaneet hinnat etukäteen. Ravintoloiden hinnastohuijaus selvisi meille, kun tarjoili vahingossa laskutti meitä paikallisten hinnaston mukaan. 

 

Nakhom on ollut aiemmin eteläisen Thaimaan mahtikaupunkeja. Asukkaita kaupungissa on 80 000, mutta elämää kaupungissa ei meidän havaintojen mukaan juuri ole. Useampana iltana ehdimme ihmetellä missä kaikki ihmiset ovat, kun kaduilla ei meidän lisäksi näkynyt muita kuin torakoita ja kissoja. Ihmiset näyttivät kerääntyneen kaupungin keskuskatujen sijaan isolle ostarille. Hiljaiset kadut ja tarinat Thaimaan alamaailman mafiosojen kotikaupunkina saivat meidät epäilemään jo paikallista ulkonaliikkumiskieltoa, mutta ostarin löytäminen helpotti tunnelmaamme.

 

Majapaikkamme Thai Hotel oli elänyt kultakautta sisustuksesta päätellen 1970-luvulla. Palvelutaso oli edelleen korkea, hinta hyvin matala. Laukunkantajan saattaessa meitä huoneeseemme Annika alkoi epäillä meidän olevan jossain kauhuelokuvan kuvauspaikalla. Huone oli suuri ja siisti, näimme vain muutaman torakan juoksevan vessassa yöllä. Tunnelma oli majapaikassa koko visiittimme ajan kummallinen, hiukan jännittynyt. Ilmeisesti henkilökunta ei ollut tottunut ulkomaalaisiin vieraisiin. Osa hotellin kerroksista oli muutettu ”ostoskeskukseksi”. Ostari oli kuin lumppuvaatteiden halpahalli, huoneet oli tungettu täyteen vaatteita pursuavia rekkejä kirkuvin hintalapuin. Hotellin läheisydessä oli kuitenkin kaikki mitä tarvitsimme 7/11-kauppa ja nuudelikeittokärry. 

 

Nakhom Si Thammarat vaikutti kaikin puolin kummalliselta kaupungilta. Tällainen Thaimaa ehkä olisi, jos meitä turisteja ei tunkisi joka paikkaan. Ehkei kuitenkaan. Nakhom oli esimerkiksi Isanin kaupungeihin verrattuna alakuloinen. Koilis-Thaimaassa meille iloisesti ja uteliaasti moikkailtiin, täällä ei hymyileviä ihmisiä juuri näkynyt. Meistä tuntui, että olimme sopivasti päässeet resorttien mukavuusaluematkailun ulkopuolelle. Enää kaikki ei ollutkaan liian helppoa.

 

Heti ensimmäisenä päivänä syöksähdimme kaupungin pieneen turisti-infoon virastotalolle. Turisti-infon täti ei ollut koskaan kuullutkaan, että heidän kylässään mitään nyrkkeilyä olisi. Osasi kyllä neuvoa, että parin sadan kilsan päässä sitä kyllä olisi tarjolla. No eihän siinä sitten mitään. Täytyy vain keksiä muuta puuhaa. 

Nakhom on thaimaalaisten keskuudessa kohtalaisen suosittu matkailukohde sillä kaupungissa on yksi koko maan pyhimmistä buddhalaisista temppeleistä. Wat Phra Mahamatin temppelissä säilytään uskomusten mukaan Buddhan hammasta. Temppeli koostuu yhdestä isosta 78 metriä korkeasta pagodasta ja sen ympärille kyhätyistä 173 pienemmästä kartion muotoisesta esineestä.  Temppeli ei kimallellut kultaa. Meidän temppelikiintiö oli myös täyttymässä, emme osanneet enää antaa arvo pienille yksityiskohdille.

Kaupungin toinen nähtävyys oli vanhan kaupunginmuurin jäänteet. Aikoinaan muuri on kiertänyt neliökilometrin kokoisen alueen. Nykyisin jäljellä on vain pohjoinen portti ja pikkuinen pätkä muuria. Sinänsä hassua, että kaikista Kaakkois-Aasian muinaisista merkittävistä jäänteistä me töllistelemme eteläisen Thaimaan muurin palaisia. Suunnitelmissa on tehdä uusi Aasian matka ja kiertää Kiinan muuri ja Angor Watin sekä Bagonin temppelit. Tällä reissulla olemme jotenkin onnistuneet ohittamaan kaikki ”pakolliset” nähtävyydet.

 

 

 

Kiireisen kolmen viikon aktiviteettilomailun jälkeen oli hyvä vetää henkeä kahdestaan paikassa, jossa ei juurikaan mitään nähtävää ollut. Meillä kuluikin kolme päivää lähinnä katsellen hotellihuoneen kattoa ja miettiessä seuraavia siirtoja. Parin viikon rantalomailun jäljiltä saarilomailu ei maistunut kummallekaan. Eri vaihtoehtoja puntaroituamme päätimme jatkaa matkaa Malesian puolelle Penangin saarelle. Langawin ja Lipen sukellus- ja snorklausmahdollisuudet jäivät meitä vähän harmittamaan, mutta toisaalta oli kiva päästä kaupunkilomailemaan. Nakhom Si Thammaratista olisi päässyt samankin päivän aikana Georgetownin kaupunkiin, mutta vierastimme vähän liian tiukalle meneviä bussin ja junan vaihtoja. Päädyimme yhdeksi yöksi Hat Yain kaupunkiin. 

Ulkoministeriö ei suosittele tarpeetonta oleskelua Hat Yain kaupungissa. Mekään emme suosittele. Ulkoministeriö varoittelee, että Hat Yaissa on tapahtunut muutaman viime vuoden aikana terroritekoja. Thaimaan armeijan joukot ja paikalliset muslimit ottavat yhteen Etelä-Thaimaassa. Hat Yai ei ole varsinaisesti taistelualuetta, mutta muutamia iskuja on tehty kaupunkiin. Iskuissa on kuollut myös muutamia turisteja. Meidän visiitti kaupungissa jäi syömisen ja nukkumisen mittaiseksi. Aamulla seitsemältä junamme lähti kohti Malesiaa.

Juna oli Bangkokista lähtenyt yöjuna, josta muut matkaajat heräteltiin Hat Yain kohdalla. Kahdeksan tietämissä olimme jo Malesian raja-asemalla. Rajalla juna pysähtyi passien ja matktatavoroiden tarkastamisen verran. Tarkastus oli nopea tapahtuma. Matkaajat jonottamaan Thaimaan tiskille matkatavaroineen ja sen jälkeen sai jatkaa suoraan Malesian puolen tiskille ja tullin laukuntarkastukseen. Kiitämme tehokkuudesta. Malesian puolella saammekin oleskella 90 päivää. Pitkästä aikaa ei tarvitse laskeskella päiviä viisumin loppumiseen.

 

 

 

Juna jatkoi rajalta matkaansa Butterworthin asemaa puolen päivän jälkeen. Rinkat selässä lähdimme etsiskelemään lauttarantaa. Pari taksikuskia yritti tarjota vain meille huippudiiliä, mutta onneksemme jatkoimme matkaa ja muutaman minuutin kävelyn jälkeen olimmekin jo lautalla. Jälleen kerran meidät pelasti Annilta saamamme ihmeellisten rahojen pussi. Kirjekuoresta löytyi sopivasti Maleasian ringettejä lauttalippua varten. Suuret kiitos pelastajallemme Annille!