Maanantai 03.11.2014

Etappi: Nong Khai - Tha Bo - Si Chiang Mai - Sangkhom

Maanantai-aamuna kävimme palauttamassa polkupyörät ja vaihdoimme kulkupelit kahteen Honda Wave -skootteriin. Mikon skootteri oli puoliautomaattinen, Annikalla automaattinen. Mikko tinkasi vuokraamoyrittäjän kanssa ja saimme pyörät kohtuullisen edullisesti (noin 5 €/päivä).
Mopot olivat todella hyvässä kunnossa ja niillä kelpasi lähteä päästelemään.
Aluksi Annikaa hirvitti ajella vasemman puoleisessa liikenteessä. Nopeasti kuitenkin opimme ottamaan oman paikkamme liikenteessä ja matkan teko oli mukavaa.

Paikalliset kutsuvat moottoripyöriksi käytännössä kaikkea missä on kaksi pyörää ja moottori. Thaimassa suosituin menopeli on Honda Wave 100 tai 110 cc "moottoripyörä" puoliautomaattisella vaihteistolla. Tarkoittaen sitä että mopedissa ei ole kytkintä, mutta vaihteet vaihdetaan vasemman jalan vivulla. Kyseessä on Aasian versio kansanautosta. Halpa ja todella vähän bensaa kuluttava kulkupeli, johon saa viritettyä monenlaista taakkatelinettä. Esimerkiksi ruokaostokset saa näppärästi kiinnitettyä katteissa oleviin koukkuihin. Mopedi ei vaadi kuin n. litran verran bensaa sadalla kilometrillä. Wave ja muut Thaimaassa yleisesti käytetyt kulkupelit ovat kokoluokaltaan Suomessa olevien skootterien luokkaa, joten nimitämme niitä mopedeiksi.

Poikkesimme Tha Bo nimiseen kaupunkiin vessa- ja kahvitauolle. Ihmisillä riitti ihmeteltävää, kun kaksi valkonaamaa tupsahtivat kylille mopojensa kanssa. Ihmiset olivat ystävällisiä ja uteliaita. Meiltä alettiin nopeasti kyselemään kuulumisia ja reittiämme. 
Paikallinen tuktuk-kuski ihmetteli kovasti miksi olemme päätyneet heidän tylsälle maaseudulle. Yritimme parhaamme mukaan selittää, että haluamme nähdä muunkinlaista Thaimaata kuin paratiisisaaria.

Tha Bosta ajelimme parikymmentä kilometriä Si Chiang Mai nimiseen paikkaan lounaalle. Päädyimme lounaalle päätien vieressä olevaan ravintolaan. Ravintola oli todella suosittu, eikä yhtään ihme, sillä ruoka oli todella hyvää. Mikon thai-kielen taidot tulivat tarpeeseen, sillä englantia ravintolassa ei kukaan osannut. Olimme jälleen eräänlainen nähtävyys paikallisille. Harmiksemme emme päässet juttelemaan kielimuurin takia kenenkään kanssa. 

Lounaan jälkeen maisemat muuttuivat ja saimme ajella Mekong-joen vartta. Kävimme vilkuttamassa joen toisella puolella sijaitsevalle Vientianelle. Tiet olivat mukavan mutkaisia ja asfaltti oli hyvässä kunnossa. Mikko yltyi kokeilemaan mopon suorituskykyä ja uskaltautui ajamaan 100 km/h. Tuossa vauhdissa rungon huojunta ja ylimääräiset äänet olivat sitä luokkaa, että oli syytä alentaa vauhtia. Si Chiang Maista oli vielä majapaikkaamme noin 50 kilometriä. Annikan automaattimopedin bensamittari näytti olevan puolessa välissä, joten ajattelimme, että tottahan sillä pääsee perille saakka. Matkalla alkoi pientä tuskan hikeä iskeä, kun mittari oli reippaasti punaisen puolella jo 20 km ennen Sangkhomia. Lopulta huoltoasema löytyi ja saimme tankattua mopedit. Annikan mopo oli syönyt koko tankillisen bensaa, Mikon tankissa oli vielä 2/3 jäljellä.

Annika oli löytänyt vinkin erinomaisesta bungalow-majoituksesta Sangkhomissa. Paikan löytäminen osoittautui hankalaksi, sillä opaskirjassa tai netissä ei ollut tarkkaa osoitetta. Kolusimme pääkatua ja sen sivukatuja edestakaisin ja matkalla tsekkasimme varmuuden vuoksi muita majapaikkoja, jotka tulivat vastaan. Jossakin vaiheessa päädyimme ajamaan keskeneräistä kävelytietä miltei poliisilaitoksen ja armeijan kasarmin takapihalle. Pääkadun hedelmäkauppias tiesi onneksemme majapaikan sijainnin ja neuvoi meidän oikeaan paikkaan.

Etsimämme bungalow sijaitsee aivan joen varrella. Paikan puutarha ja rakennukset olivat kuin jostain satukirjasta. Pieni  ja sympaattinen bungalow, jossa on puuksi naamioidut WC- ja suihkutilat. Majassamme oli myös oma terassi jokinäkymillä. Terassilta saimme ihastella Laosille kuuluvia Mekong-joen saaria ja katsella vehreää luontoa. 
Paratiisiimme luikerteli kuitenkin käärme. Illalla meidän vieraillessa markkinoilla oli pihamaallemme saapunut iso kaivuri. Kaivurissa ei sinänsä mitään vikaa, mutta se oli kynsinyt rannasta kaiken nurmikon pois. Meidän kelpasi katsella kuistilta multaista pihamaata.

Moporetkestä väsyneinä painuimme nukkumaan hyttysverkon alle hyvissä ajoin. Mikko näki illalla torakoita vessan lattialla, muttei uskaltanut kertoa niistä Annikalle. 
Aamulla saimme aikaisen herätyksen kello kuudelta. Tällä kertaa meitä ei herättänyt kukot vaan Laosin puolelta jokea kuuluvat viralliset aamutiedotukset. Kovaäänisistä raikasi propagandasanoma myös Thaimaassa asuville.  Aikaisen aamupalan jälkeen lähdimme jatkamaan matkaamme ennen kuin kaivurimiekkonen aloitti päivän uurastuksensa mökkimme pihamaalla. Lähtijäisiksi majapaikan isäntä esitteli meille tahmariisin valmistusta

Tiistai 04.11.2014
Etappi: Sangkhom - Packhom - Chiang Khan

Tiistaina saimme nautiskella kauniista luonnosta ja mutkaisista teistä. Poikkesimme aamusta katsomaan vesiputousta, joka oli jo melkein kokonaan kuivunut. Sadekauden aikaan vesiputouksella pääsisi myös uimaan. Kuivalla kaudella olimme ainoat vierailijat. Meille putouksessa riitti kuitenkin ihmeteltävää ja pieni kävely tekee hyvää mopoilun lomassa.

Lounaalle kaasuttelimme Packhomin kaupunkiin. Tällä kertaa vatsojemme lisäksi tankkasimme myös Annikan mopedin. Packhomin kaupunki muistutti jotenkin länkkärileffojen kaupunkeja. Talot olivat kaksikerroksia lautataloja ja kylän päätie halkoi kaupungin. Kaupungissa ei sinällään ollut kovasti nähtävää, mutta oli jälleen kerran mukava seurailla liikennettä ja paikallisten touhuja.

Yöpaikkamme Chiang Khan on Thaimaan Wanha Rauma. Mekong-joen rannassa on miellyttävä, vähän ehkä turistinen, puutaloalue. Illalla rantakadun valtasivat yömarkkinat.  
Kaupunki on tällä hetkellä thaimaalaisten suosituimpia matkailukohteita ja sen huomasi. Majoituksen hinnat olivat noin puolet kalliimpia, kuin muualla maakunnassa. 

Kaupungissa onnistuimme löytämään todella kamalaa ruokaa, sapuska oli kuin ylisuolattu nuudeliklimppisoppa. Huhupuheiden mukaan huonon thaimaalaisen ruuan löytäminen on taitolaji. Onneksi ruoka oli sentään halpaa. 

Aamulla saimme jälleen aikaisen herätyksen, sillä kello kuusi alkoi buddhalaisten munkkien almuseremonia. Me seurailimme touhua majapaikan parvekkeelta. Seremonia oli vastaava kuin Luang Prabangissa näkemämme. Munkit kiertelevät kaduilla ja ihmiset antavat heille ruokaa astioihin. Munkit lausuvat aina rukoukset tai muun kiitoksen almujen antajille. 
Seremonian loputtua me lähdimme aamulenkille. Seitsemän tietämissä lämpötila oli vain noin 25 astetta. Kelpasi lenkkeillä.

Keskiviikko 05.11.2014
Etappi: Chiang Khan - Loei

Keskiviikkona meillä oli luvassa lyhyempi noin kuudenkymmenen kilometrin siirtymä. Mutkaisten kantateiden sijaan ajelimme tylsää moottoritien vartta. Matka taittui nopeasti, mutta oli ehdottomasti viikon tylsin ajopäivä. Ensi vaikutelma Loeista ei säväyttänyt. Kaupunki vaikutti harmaalta ja tylsältä.

Loeissa poikkesimme lounaalle ja jääkahville kauppahallin tuntumaan. Lähdimme etsiskelemään majapaikkaa. Ihmettelimme keskipäivän ruuhkaa. Tuntui, että joka puolelta suihki mopedeita ohi. Ruuhkan syy selvisi nopeasti, kun päädyimme katselemaan dragon-melontoja. Suurin piirtein koko kaupunki oli tuijottamassa paikallisia Sulkavan soutuja. 
Iltapäivällä palasimme katselemaan kilpailuja järven rantatörmälle. Aistimme kannustuksesta suurta urheilujuhlan tuntua. Meteli oli aikamoinen, kun kukin kannusti omaa tiimiään. Rantaan oli rakennettu katsomoita, joissa muutamassa sata henkeä tanssi musiikin tahtiin. Näimme myös karaoketelttoja, joissa pääsi laulamaan valitsemansa laulun joukkueelleen. Paikallisille riitti meissä valkonaamoissa ihmettelemistä. Monet olivat todella innoissaan siitä, että heidän tärkeää tapahtumaa oli tultu seuraamaan aina kaukomailta saakka.

Illan päätteeksi kävimme syömässä korealaista grilliruokaa buffetista. Grillailimme ja keittelimme sapuskamme jo tottunein ottein. Grilliruuan ohella pääsimme maistelemaan friteerattuja taskurapuja, paikallisia jälkiruokia ja valtavan määrän hedelmiä. Kotimatkalla meidät yllätti kaatosade. Kolmenkympin lämpötilassa kaatosade tuntui suorastaan virkistävältä.

Torstai 06.11.2014
Etappi: Loei - Nam Som

Aamun tullen oli jälleen aika työnnellä mopedi katoksesta ja ajella uuteen kaupunkiin. Meitä vähän jännitti kovasti seuraava kohteemme Nam Som. Tripadvisor, Lonely Planet tai edes paikalliset majatalon pitäjät eivät oikein tuntuneet tietävän mitään paikasta. Päätimme hiukan uhkarohkeina lähteä katsomaan minkämoinen paikka oli kyseessä.

Tie oli valtaisan kaunis kukkoloilla kiemurteleva serpentiinitie. Matkan varrella oli varoituksia suurista laskuista ja nousuista. Mikko hymyilytti kaltevat mutkatiet, Annikaa hiukan hirvitti.

Nam Somiin pääsimme hyvissä ajoin ja löysimme majapaikaksemme linnan. Resortti, jossa yövyimme muodostui pienistä kuutioista, jotka omistajan mielestä ovat linnoja. Olimme siis linnanherra ja -neito yhden yön ajan.

Nam Somissa poikkesimme syömään yhteen kansankuppilaan. Meille neuvottiin ottamaan yksi paikallinen mausteinen herkkuruoka. Annoksen suosittelija jopa maksoi ruokamme. Olimme hiukan hämillämme, mutta kovin kiitollisia. 
Iltapäivällä mopoilimme pitkin poikin kaunista maaseutua. Sattumalta juuri ennen auringonlaskua päädyimme kaupungin keskustaan. Keskustassa oli juuri alkamassa Loy Krathong juhlallisuudet. Meillä ei ollut minkäänlaista käsitystä mitä kaupungilla oli tapahtumassa, mutta päädyimme jättämään mopot parkkiin ja jäädä seuraamaan tapahtumia. 

Loy Krathong on thaimaalainen perinteinen valonjuhla, jota juhlitaan aina loka-marraskuun taitteessa täydenkuun aikaan. Me pääsimme näkemään suuren paraatin, jossa lava-autojen lavoille oli rakennettu banaaninlehdistä taittelemalla näyttävät asetelmat ja asetelman takana lavalla istui kaunis nuori nainen iltapuvussaan. Kyseessä oli ilmeisesti jonkin sorttinen missikisa.

​

Paraatin jälkeen ihmiset kävivät laskemassa lampeen lotuksen muotoisia kelluvia koreja, krathongeja. Useissa kauneissa koreissa oli koristeena kukkia, suitsukkeita ja kynttilöitä. Illan hämärtyessä lampi täyttyi sadoista ellei tuhansista kelluvista lautoista. Lampi oli todella näyttävän näköinen kynttilöiden palaessa.
Mekin ostimme näppäräsormisilta tytöiltä kauniin korin ja huuhdoimme paikallisten tavoin huolet, murheet ja huonon onnen lammelle.

Tapahtuma oli todella vaikuttava. Onneksemme ajelimme tähän ei-kenenkään-tuntemaan kaupunkiin. 

Perjantai 07.11.2014
Etappi: Nam Som - Nong Bua Lamphu

Aamutuimaan teimme pienen aamujumpan ja lähdimme etsiskelemään aamupalaa. Riisiä ja pitkään haudutettua sianlihaa popsiessa alkoi kaatosade. Sade kesti ja kesti. Lopulta pääsimme ajelemaan vasta yhdentoista tietämissä.
Päivän ensimmäinen kohteemme oli Phu Pharatbatin historiallinen puisto. Vesisade oli pelottanut ilmeisesti kaikki muut ja saimme seikkailla laajassa puistossa kaksin. Ihmettelimme muutaman tunnin jääkauden aikaansaannoksia ja muinaisten Thaimaalaisten tekemiä kalliomaalauksia. Thaimaassakin on jääkausi siirrellyt lohkareita paikasta toiseen, tosin huomattavasti varhaisemmin kuin viimeinen Suomessa vaikuttanut jääkausi. Lohkarerakennelmien suojassa on vuosisatojen saatossa ollut niin koteja kuin pyhiä paikkojakin. 

Lohkareiden ihmettelyn jälkeen meillä alkoi taistelu ehtiä Nong Bua Lamphuun ennen auringonlaskua. Juuri ennen kaupunkiin saapumistamme tie suljettiin edestämme ja tien valtasi tanssiryhmä. Tanssijat katosivat tovin päästä yhtä nopeasti kuin olivat ilmaantuneetkin ja pääsimme jatkamaan matkaa. Emme vieläkään tiedä mitä ihmettä tapahtui, mutta jälleen kerran sattuma oli johdattanut meidät keskelle mahtavaa kokemusta.

Lauantai 08.11.2014
Etappi: Nong Bua Lamphu - Udom Thani - Nong Khai

Viimeisenä ajopäivänä etsimme tovin mopedeilla aamupalapaikkaa majapaikan viereisestä lähiöstä. Löysimme ravintolan, josta sai kanankoipea ja riisiä. Alamme pikku hiljaa tottua siihen, että aamupuuron sijasta syömme kunnollisen lämpöisen aterian aamutuimaan. Mikko pääsi hämmästyttämään ravintolantätiä kielitaidollaan. Onneksi täti ei häkeltymiseltään tajunnut alkaa kyselemään enempiä. 
Aamupalan jälkeen kiihdyttelimme motarin laitaa pitkin fossiili- ja dinosaurusmuseota. Thaimaasta on löydetty useita merkkejä dinosauruksista. Odotimme näkevämme loisteliaan museon täynnä dinosauruksen luurankoja ja hienoja fossiileja. Emme nähneet. Onneksi pääsymaksut eivät ole suuren suuria, joten ei mennyt iso raha hukkaan.

Jatkoimme matkaamme kohti Udom Thania ja orkideapuutarhaa. Annikan silmä on kovasti mieltynyt orkideoihin, joten päätimme koukata sen kautta. Puutarhalla näimme lukuisia toinen toistaa kauniimpia orkideoja. 

Udom Thanissa lounaalla poiketessamme meille tuotiin pitkästä aikaa englannin kielinen ruokalista. On välillä ihan mukavaa tietää mitä on tilaamassa ;) Söimme yhden koko reissumme parhaista aterioista ja lähdimme viimeiselle etapille kohti Nong Khaita.

Väsynyt retkikuntamme palasi noin 600 kilometriä mopoiltuaan samaan majapaikkaan Nong Khaihin. Päivää kohden matkaa kertyi 60-110 km. Matka ei kotimaisella mittapuulla kuulosta kummoiselta, mutta Kaakkois-Aasiassa oikein reipas päivämatka. Thaimaan erinomaiset tiet ja alueen rauhallinen liikenne mahdollistavat näinkin pitkän matkan ajettavaksi halvoilla pienikokoisilla "moottoripyörillä". Täytyy tosin todeta että mopojen mitoitus on tehty paikalliselle ja ajoasentoa joutuu vaihtamaan taajaan.  

 Moporetki on ehdottomasti yksi tähän astisen retkemme kohokohdista. Tuntui kovin haikealta maanantaina palauttaa mopot vuokraamoon ja hypätä yöjunaan.