Perjantaina (19.09) puoliltapäivin astelimme junasta Pekingin järjettömältä tuntuneeseen ihmishärdelliin. Hälinän, hajujen ja ilmansaasteiden määrä ylitti välittömästi käsityskykymme. Muutaman minuutin ihmettelyn jälkeen aloimme siirtämään itseämme ja kivitalon kokoisia kantamuksiamme kohti hotellia kohti. Välittömästi meidät ympäröi taksikyytiä tarjoavien ukkojen armeija. Koko ajan tuntui olevan hihassa joku roikkumassa pyyntöineen ja tarjouksineen. Tästä eteenpäin sitkeät helppoheikit taitavat olla riesanamme koko reissun ajan. 
Aloimme suunnistamaan etukäteen ladattujen Google mapsin karttojen varassa kohti hotellia. Kas, kas, paikannus ei toiminutkaan tarkasti ja kartalta puuttui puolet kaduista. Päätimme yrittää ottaa taksin aseman edustalta. Tiesimme, että hotelli on noin kilometrin säteellä asemalta. Matkan kustannus ei siis pitäisi olla kovinkaan montaa yuania. Aseman edustalta löytyi vain taksikuskeja, jotka tarjosivat kyytiä fiksattuun hintaan. Tarjottu hinta oli monikymmen kertainen mittarilla ajamiseen nähden. Virallisia takseja, jotka olisivat ajaneet mittari päällä hotellille ei tuntunut löytyvän.
Kumpikin meistä oli vielä kipeänä ja kantamukset alkoivat painaa toden teolla hartioita. Pinna alkoi palamaan taksisuhareihin. Pimeää ja ylihintaista taksia emme ota.
Totesimme, että nyt tarvitaan tauko. Siirryimme sivuun hälinästä tutkimaan repusta löytynyttä paperikarttaa. Hetken kuluttua meitä oli tullut auttamaan nuori mies ja löysimme vaivattomasti tiemme hotellille.
Tämän jälkeen olemme pyytäneet edellisestä majapaikan henkilökuntaa kirjaamaan seuraavan majapaikan nimen ja osoitteen kiinalaisilla merkeillä. Kiinassa ei kannata olettaa, että taksikuski tai ohikulkija osaa latinalaisia aakkosia saati ymmärtää sinne päin kiinaksi mongerrettua paikan nimeä. Kiinan kielessä on neljä erilaista toonia, suomen kielessä yksi. Suomeksi asian sisältö ei juurikaan muutu äänen korkeuden mukaan, kiinassa merkitys muodostuu paljolti toonin mukaan. Meillä eivät nämä tooniasiat ole aivan vielä hallussa.

Majoituimme tavallisuudesta poiketen hienossa hotellissa. Annika löysi Pekingin majoituksia etsiessä edulliseen hintaan neljän tähden hotellin, jonka varustukseen kuului kuntosali. Junan ja tavaroiden kantamisen jälkeen oli uskomattoman hienoa päästä majoittumaan yhdeksi yöksi omaan huoneeseen. Omaan huoneeseen, jossa oli oma vessa ja suihku. Kolmen viikon reissun jälkeen froteepyyhe ja kylpytakki tuntuivat ylellisiltä. Alunperin meillä oli haaveena päästä kuntosalille kuntouttamaan junamatkan rasittamaa kroppaa. Salille ei lähdetty kuumeisina toikkaroimaan, sen sijaan makoilimme viidennentoista kerroksen ikkunalaudalla katsellen kaupungin hälinää. 

Seuraavana aamuna kävimme ostamassa junaliput Peking-Xian välille. Halusimme hitaan junamatkustelun jälkeen kokeilla nopeampia yhteyksiä. Xianiin pääsee Pekingistä vajaassa viidessä tunnissa. Junan maksiminopeus rataosuudella on noin 310 km/h. 
Kiinan itsenäisyyspäivä on 1.10 ja useimmat pitävät lomaa koko kyseisen viikon. Täkäläiset viettävät lomiaan mieluusti matkustelun merkeissä, joten juna-asemalla seuranamme oli yksi jos toinenkin pieni kiinalainen. Lipunmyyntihalli tuntui aluksi sekavalta. Kiinalaiset eivät jonota suorissa jonoissa. Joskin tämä on niitä harvoja paikkoja, jossa paikalliset ylipäätään jonottavat. Yleisimmin käytetty etenemiskeino pullonkaulakohteissa on ns. silliparvi- taktiikka; epämääräisessä röykkiössä eteneminen haluttuun suuntaan riippumatta esteenä olevien objektien koosta tai lukumäärästä.
Onneksemme valotauluilla luki suurella, että tiskillä 16 palvellaan englanninkielellä. Olimme henkisesti valmistautuneet siihen, ettei lipunmyyjän kanssa ole yhteistä kieltä. Olimme pyytäneet hotellin respaa kirjoittamaan kiinalaisilla merkeillä asiamme. Olimme tarkastaneet etukäteen netistä junat, joissa on lippuja jäljellä. Saimme liput haluamaamme junaan näppärästi vain muutaman kymmenen minuutin jonotuksen jälkeen ja pääsimme jatkamaan muihin puuhiin.

Hotellin ihanuutta oli luvassa vain yhdeksi yöksi, joten oli aika vaihtaa majapaikkaa. Moderni skandinaavisesti sisustettu hotelli ja sen ympäristön ostoskeskukset vaihtuivat vanhaan hutongi-alueeseen keskustan toiselle puolelle. Hutongikadut ovat pieniä kujia, jotka vaikuttavat olevan loputonta toria ja jokaiselta kujalta löytyy ravintoloita. Paikalliset päästelevät näillä täyteen ahdetuilla kujilla sähkömopoillaan. Sähkömopojen kyydissä näimme muunmuassa isoja kasoja kipsilevyjä, alumiiniprofiileja ja nelihenkisiä perheitä.
Hutongialueet ja tavallisten ihmisten elämän seurailu sopi meille paremmin kuin hieno hotelli. Suosittelemme kaikille Pekingiin lähtevillä hostelli Red Lanternia. Hostellin sisäpiha oli vaikuttavan näköinen karppilampineen ja punaisine lyhtyineen. Huoneemme oli myös oikein kelpo kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Kaiken kaikkiaan vietimme Pekingissä viisi päivää, joista kaikki päivät kuluivat enempi vähempi sairastellessa. Jätimme suosiolla käymättä Kiinan muurilla ja Kielletyssä kaupungissa ja keskityimme pienempiin kohteisiin ja paranteluun. Lauantaina näimme Taivaallisen rauhan aukion ja Maon kuvan taksin ikkunasta. Sunnuntaina vierailimme ihailemaan taivaallista temppeliä (Temple of heaven). Temppeli oli aikoinaan rakennettu keisarin pyhiä toimituksia varten. Keisareita ei voi syyttää huonosta mausta tai vaatimattomuudesta tämän "sivukirkon" perusteella. Meille riitti nähtävää myös kiinalaisissa turisteissa. Ei voinut kuin ihmetellä kiinalaisten kykyä suorittaa ja kuvata kaiken näkemänsä. 
Reissussa tutustuu paljon uusiin ihmisiin, mutta on erittäin mukava nähdä vanhoja ystäviä. Maanantaina saimme tavata saksalaisen ystäväisemme Chrissyn. Chrissy oli kolleegansa Björnin kanssa konferenssissa. Tilaisuuksien välissä he ehtivät lähteä meidän kanssa lounaalle ja vierailemaan Olympiapuistossa. 
Linnunpesä, olympiastadion, ja Kuutio, uimahalli, olivat kyllä vaikuttavan näköisiä, mutta meitä kaikkia ihmetytti, miten rakennukset näyttivät nyt paljon vanhemmilta. Liekö syy ilmansaasteissa tai rakentamisen laadussa, mutta aika ei ole kohdellut rakennuksia hyvin. 

Eräänä aamuna heräsimme varhain, jo kuudelta, ja kävelimme Beihai-järvelle. Järven ympärille levittäytyvässä puistossa varttuneempi sukupolvi tapaa harrastaa voimistelua ja Tai Chitä aamutuimaan. Mekin pääsimme tekemään pienen aamujumpan puistossa. Vinkkinä kaikille Pekingiin matkaaville, että puistoon kannattaa vääntäytyä mahdollisimman hyvissä ajoin. Puolilta päivin puisto on jo täyttynyt valtavasta määrästä turisteja ja osa puiston loisteesta katoaa.  Beihai oli suosikkikohteemme Pekingissä.

Junasta poistuessamme olimme saaneet kylliksemme lisää-vain-vesi-nuudeleista. Pelkkä ajatuskin sai meidät voimaan pahoin. Odotimme intoa puhkuen pääsyä ravintolaan syömään oikeaa kiinalaista ruokaa, jota meille oli paljon kehuttu. Pekingissä kokeilimme niin katuruokaa, pikaruokalaa kuin fiininpää ravintolaa. Yksi kokeilluista ruokalajeista oli tietenkin Pekingin ankka, jota saimme vähintään loppuelämän tarpeiksi, sillä pienistä kieliongelmista johtuen saimme pöytään kokonaisen ankan.  Annikan suosiksi kaikista hienoista annoksista nousi ehdottomasti kukkakaalichilipannu. Mikko ei yhtä suosikkia löytänyt, mutta kaikki maistui uskomattoman hyvältä. Osa ruuista oli hyvin tulisia, mutta flunssaisille mausteisuus oli vain hyvästä.
Yllätykseksemme olemme huomanneet pitävämme tofusta. Kiinalaisten tofu on loistavan makuista. Pekingin jälkeen olemme syöneet useammakin kerran tofua katukeittiöistä, kun hellepäivinä ei juurikaan ole huvittanut syödä lihaa, jota on säilytetty kokopäivä lämpöisessä. 
Aluksi tilasimme molemmille omat pääruuat, mutta parin kerran jälkeen tajusimme, että yksikin ruoka riittää meille. Annokset ovat valtavia, niin suuria, ettei kaksin tahdo saada yhtä annosta syötyä. Ruuan hinta vaihtelee valtavasti. Halvimmillaan olemme syöneet 1-2 € annoksia, kalliimmillaan ravintolalasku juomineen on ollut noin 20 €. 
Annikan kovasti rakastama ranskalainen keittiö on saanut suuren kilpailija idästä. Toivottavasti Kiinan reissun aikana pääsemme vielä keittokurssille.

Pekingin metroa pitää vielä erikseen kehua. Metrolla liikkuminen oli todella halpaa, vain 2 yuania eli 25 senttiä kerta. Metro oli selkeä käyttää ja siisti. Metrolinjoja rakennetaan koko ajan lisää, joten kannattaa varmistaa Pekingiin matkatessa onko matkaoppaan tai turistikartan metrokartta uusin mahdollinen. Metroissa on opasteet ja kuulutukset englanniksi. Kiinalaisien käytöstapoen eroavaisuuden pääsee myös kokemaan metroon tungettaessa ja sieltä poistuttaessa. Ovien avautuessa metrovaunuun sisään tulevat ja uloslähtevät pujoittelevat toisiaan vastaan. Liukuportaisiin ängetään parvena ja katsotaan, kuka antaa tilaa kenellekkin.

Kiinaan matkaavan kannattaa pakata laukkuun paljon kärsivällisyyttä. Kärsivällisyys on tarpeen kohdatessa kiinalaisen kulttuurin eroavaisuuksia länsimaisiin tapoihin nähden. Mongoliassa tapaamamme Hongkongilais-ystävämme Lam onneksi varoitti meitä etukäteen, etteivät kiinalaiset ole ilkeitä tai häijyjä kohdellessaan meitä tylysti. Kiinalaisten tylyys on kuitenkin aika leppoista verrattuna venäläisiin babuskoihin.

Kiinaan saapuessamme olimme tosiaan unohtaneet, ettei Googlen  käyttöä ole tehty liian helpoksi. Tiesimme kyllä, ettei Facebookin tai Twitterin käyttö ole mahdollista, mutta matkalla tapaamamme kiinalaiset väittivät Googlen palveluiden toimivan  mainiosti. Meitä ei siis Facebookin linjoilla näy seuraavaan kuukauteen. Googlen kautta saamme sähköpostit pienellä viiveellä, mutta esimerkiksi uusien sovellusten lataaminen ei ole mahdollista.Toivommekin teidän tuttujen laittavan terveisiä meille tänne blogin kommentteihin. Olisi mukava lukea palautetta ja vinkkejä seuraaviksi matkakohteiksi.