Mikko matkasi Koh Lantalle pienellä varaslähdöllä. Ajan säästämiseksi Mikko päätyi taittamaan matkan Bangkokista Krabiin lentokoneella, josta matkan oli tarkoitus jatkua pikkubussilla suoraan kohti Koh Lantaa. Lentokentältä ei kuitenkaan päässyt suoraan pikkubussilla, joten matkatavaksi valikoituikin lautta, jonne oli järjestetty kuljetus lentokentältä. Mikko onnistui matkaamaan yhteyskuljetuksen pysäkin ohi päätyen Ao Nangiin, joka sijaitsee täysin päinvastaisessa suunnassa kuin Koh Lanta. Yhteysbussin kuljettaja järjesti kyydin pikkubussiin, joka lähti kaasuttelemaan oikeaan määränpäähän mukanaan erittäin helpottunut matkaaja.

Mikon puolustukseksi on sanottava, että lipun myyjä sanoi bussin kulkevan suoraan lauttarantaan ilman vaihtoja. Ihmisten ystävällisyys ja kyky sopeutua tilanteeseen paikkasivat tilanteen täysin, eikä ylimääräisestä lenkistä tainnut loppujen lopuksi tulla edes viivettä lauttavaihtoehtoon. Tämä oli aika tyypillinen tapaus Kaakkois-Aasiassa. Vaikka tilanne näyttää huonolta eikä mikään ei tunnu toimivan, kaikki järjestyykin loppujen lopuksi hienosti, yleensä juuri ihmisten ystävällisyyden vuoksi. 

 

 

Mikon vanhemmat Tuula ja Markku tulivat viikoksi Koh Lantalle, jonka jälkeen viettivät vielä toisen viikon Krabin lähellä Ao Nangissa. Matkalaiset saapuivat pohjolasta yölennolla, josta matkanjärjestäjän bussi vei heidät suoraan resorttiin. Mikko ja Annika taasen olivat varanneet budjettimatkaajien kukkaroille paremmin sopivan bungalowin parin kilometrin päästä resorttiparatiisista. 

 

Mikko vuokrasi mopon käyttöön kirjauduttuaan sisälle bungalowiin ja suhautti kohti resorttia tapaamaan pitkästä aikaa vanhempiaan. Morjesteluiden jälkeen Tuula ja Markku keittivät jubileumit eli juhlamokat, jonka kyytipojaksi oli tarjolla ruispaloja ja Fazerin sinistä. Njam, kyllähän se herkulliselta maistui. Mikon vanhemmat olivat olosuhteisiin nähden varsin hyvissä sielun ja ruumiin voimissa, eikä yölennot rasitukset tuntuneet ylitsepääsemättömästi vaivaavan. Hieman jännitettiin että miten Tuulan selkä kestää pitkän lennon. Tuulan ja Markun majapaikka sijaitsi resorttialueen korkealla kukkulalla, portaissa kävelyn palkitsivat upeat merinäköalat ja upea huoneisto. Portaiden kiipeämisen olisi voinut välttää myös käyttämällä resortin sähköautoja jotka kuljettivat vieraita alueella.

 

Loppupäivä menikin rauhallisesti resortin altailla ja huoneessa lepäillessä, tekemättä varsinaisesti sen kummempaa. Hotellin ravintolassa aloitimme thairuokien maistelun, padthain ja tomyam -keiton parissa. Ensipuraisu thaimaalaisiin makuihin vaikutti vieraista hyvältä.

Ruoan lisäksi myös uni alkoi maistua, joten Tuula ja Markku suuntasivat jo hyvissä ajoin unten maille ja Mikko ajeli takaisin bungalowiin.

 

 

 

 

Koh Lanta on rauhallinen paikka. Saarelta ei juurikaan löydä biletyspaikkoja, mutta hiljaisia ja kauniita rantoja sitäkin enemmän. Usemmissa rannoissa on ravintoloita, myyntikojuja ja hierontapaikkoja, joten autiorannoista ei ole kyse. Yksi hienoimmista rannoista sijaitsee Diamond Cliff -ravintolan vieressä. Ravintola on nimensä mukaisesti jyrkänteen päällä ja sieltä johtaa kapeat ja jyrkät portaat rannalle, joka ilmeisesti on ravintolan omistama. Hörppäsimme jääkahvit ja menimme makoilemaan rannalle, jossa ei aamupäivänä ollut ketään muita. Myös Tuulan ja Markun resortissa oli oma pätkä rantaa, jossa kävimme usein uimassa ja hieman myös snorklasimme. Mikon vanhemmat innostuivat snorklaamisesta siinä määrin että Markku osti jopa omat välineet. Resortin rannassa oli pitkä laituri, jonka päässä viihtyi massiivinen pyöreä parvi pieniä kaloja. Parvi oli halkaisijaltaan useamman metrin ja liikkui pyörteen lailla pohjasta pintaan. Ilmeisesti laituri tarjosi pikkukaloille suojaa ja ruokaa. Pieniä tilastotappioitakin sattui rannoilla. Paistuneen nahkan lisäksi myös Markun kamera otti pahasti siipeensä merivedestä. Eräältä rannalta palatessa nousuvesi oli tehnyt polustamme tulvivan ja syvenevä pohja yllätti kävelijät. Kaikkien reput kastuivat hiukan, mutta Markun kamera sattui olemaan repun pohjalla ja hörppäsi merivettä huonoin seurauksin. 

 

Tuula ja Markku huomasivat joutuneensa varsinaiselle aktiivilomalle. Otimme resortista kajakin käyttöön ja lähdimme merelle ottamaan tuntumaa kulkupeleistä. Aallokosta huolimatta suoriuduimme hommasta varsin hyvin, tosin Tuula ja Markku valittelivat kajakin istuma-asennon olevan ikävän puoleinen selälle. Noh, onneksi resortin rannan vieressä oli hierontakojuja, jossa sai selät taas kuntoon. Toisen saaripäivän iltana oli järjestettynä muslimimarkkinat, jonne matkasimme tuktukilla. Tällä katetulla sivuvaunumopolla ajelu oli Tuulalle ja Markulle mielenpainuva kokemus, lähipäivinä ajelimmekin samaisilla kulkupeleillä useaan kertaan. Koh Lantalla ei tosin juuri ollutkaan tavallisia takseja. Markkinat olivat aika pienet, mutta lämminhenkiset. Kiertelimme tovin kojuja ja maistelimme mm. paikallisia käsin tehtyjä karkkeja, vartaita ja grillattua kanaa. Markkinat oli suunnattu paikallisille, ja parasta antia olikin katsella thaimaalaisten maailman menoa. Lomasaarilla paikallisten juttuja voi olla hankala löytää.

 

 

 

Annika saapui saarelle lautalla hyvästeltyään kotiväkensä. Mikko oli mopolla lauttarannalla vastassa, jossa oli aikamoinen härdelli pyöräytetty käyntiin kyydin tarjoajien ja ravintoloiden sisäänheittäjien toimesta. Nämä riivaajat odottivat laiturin nurkilla lauttojen saapumista, jonka jälkeen ryntäsivät pallomuodostelmassa lautasta ulos purkautuvan turistimassan kimppuun. Ruuhkasta huolimatta paikansimme toisemme ja lounaan jälkeen rupesimme asettelemaan tavaroita matkaajien ja mopon selkään. Aasialainen saa helposti skootterin selkään viisi henkisen perheen ja pari kuvaputkitelkkaria tarakalle. Meillä riitti tasapainoilemista mopon selässä rinkan, päivärepun ja parin kauppakassin kanssa. Onneksi matka ei ollut kuin parikymmentä minuuttia. 

 

Saaren toisella puolella sijaitsee Koh Lantan vanha kaupunki, jonne teimme pienen päiväretken. Otimme resortin vierestä pick up -kyydin sillä tuktukit olisivat hyytyneet saaren keskellä oleviin suuriin mäkiin. Retkiryhmä kiipesi pick upin lavalle asennettuihin pehmeisiin poikittaisiin penkkeihin. Saimme katsella viidakkoa auton kiemurrellessa toiselle puolen saarta. Vanhassa kaupungissa teimme tuliaisostoksia ja kävelimme pitkän satamalaiturin päähän, jossa oli varjon alla miellyttävän viileää katsella kaupunkia. Vanha kaupunki on oikeastaan yhden kadun ympärille kehittynyt puutalokylä. Vanhasta kaupungista takaisin hotellille lähdimme pickupilla. Markku ja Tuula hyppäsivät kuskin kanssa ohjaamoon ja me matkasimme Hiluxin lavalla yhdessä paikallisen miehen kanssa. Hintaa tingatessa olimme pyytäneet pientä lenkkiä vanhan kaupungin asuinalueille. Yllätykseksemme kuskimme ajoi meidät hiukan pidemmälle pohjoiseen merimustalaisten kalastajakylään. Kylä oli hiukan rähjäinen, mutta omalla tavallaan hyvin kaunis. Vartin verran tallustelimme ihmettelemässä roskia, maata kuopivia kanoja ja kaunista merimaisemaa. Rantojen talot olivat rakennettu korkeiden tolppien päälle.

Koh Lanta kärsi vuoden 2004 tsunamissa kuten moni muukin paikka Thaimaan läntisellä rannikolla. Merimustalaisten kylässä näkyi noin kymmenen vuotta tapahtumien jälkeen vielä jälkiä tsunamista. Valtion avustuksella paikalliset ovat saaneet rakennettua uusia jämerämpiä taloja. Merimustalaisilla kerrotaan olevan edelleen vahva luontosuhde. Kuulopuheiden mukaan suuressa tsunamissa merimustalaiset menettivät paljon maallisesta omaisuudestaan, mutta vain muutama menehtyi tai katosi aallon mukana. Ilmeisesti he olivat ymmärtäneet kiivetä korkealle pakoon aaltoa.

 

 

 

 

Koh Lantalla asustelee suuria liskoja. Ei siis mitään kotomaasta tuttuja sisiliskoja vaan oikein kunnon varaaneja. Me emme juuri enää reagoi pikkuisiin geggoihin, mutta nämä reilun metrin kokoiset kaverit saivat meidätkin vähän ihmettelemään. Markun ja Tuulan paratiisiresortin pihamaalla tallusteli useampi isokokoinen lisko. Liskot olivat löytäneet majapaikan kala-altaat ja päivystivät helpon lounaansa äärellä. Kaverit olivat sen verran tukevassa kunnossa, että olivat tainneet jo aiemminkin tovin jos toisenkin viettää altailla löhäillen