Retken alku: Helsinki - Moskova
 
Hupsista, kymmenen päivää kulunut niin vauhdilla, ettei me mitään blogia olla muistettu päivittää. Ehkä ihan hyväkin, että retki on vienyt mennessään ja ollaan vain nautittu ihmeellisestä Venäjän maasta.  
 
Pari viikkoa sitten sunnuntaina hypättiin venäläiseen kulttuuriin kertarysäyksellä astuessamme Tolstoi-junan kyytiin Helsingin rautatieasemalta. Perhosia alkoi pyöriä vatsassa todenteolla, kun näimme asemalaiturilla meitä odottavat konduktoorit. Pitkään haaveiltu retki pääsee lopultakin alkamaan :)
 
Meillä oli paikat Helsinki-Moskova yöjunaan toiseen luokkaan. Toisen luokan vaunun hyteissä on neljä vuodepaikkaa. Hytti muistuttaa hyvin paljon laivan vastaavia, tosin vessat ja suihkut ovat yhteiskäytössä käytävällä. Vaunussa oli myös hyvät eväät ja hammasharjat ja -tahnat odottamassa matkaajia. Eväspussista löytyi teetä, sämpylä, jugurttia ja pullollinen vettä. Matkakavereinamme oli venäläinen maansiirtoalan liikemies ja suomalainen Moskovan lääkiksessä opiskeleva nuorimies.
Junan lähdettyä matkaan iltakuudelta aloimme mutustaa eväitä ja täyttää Venäjän maahantulokaavakkeita. Pari tuntia junan lähdön jälkeen junassa kiersi ensin Suomen tulli ja rajavartiolaitos tarkastamassa passimme ja mahdolliset tullattavat tavaramme. Heti Vainikkalan jälkeen Venäjän vastaava delegaatio kiersi leimaamassa viisumimme ja maahantulokaavakkeen. Passit oli tarkastettu noin kymmeneen mennessä illalla ja me jännittyneet matkalaiset pääsimme yrittämään nukkumista keikkuvassa junassa. Aamulla konnari kävi herättämässä meidät kahdeksalta vähän ennen Moskovan asemaa. Puoli yhdeksän aikaan olimme jo perillä Moskovassa ihmettelemässä että mitenkäs se metro toimiikaan. Junailu Helsingistä Moskovaan kesti noin 14 h. Hintaa matkalle tuli noin 130 euroa.
 
Moskovan metron lipunmyyntikiskan täti ei varsinaisesti hyppinyt riemusta englantia sönköttävistä asiakaista, mutta onnistuimme saamaan 11 lipun kortin ojentamalla tädille lipun verran ruplia. Metrossa kumpainenkin retkeilijä oli sekaisin kyrillisten kirjainten merkityksistä, mutta jotenkin onnistuimme kuitenkin lähtemään oikeaan suuntaan ja muutamaa hetkeä myöhemmin olimme jo hostellilla lähellä Punaista toria.  
Hetken hengenvedon jälkeen lähdimme jalkaisin ihmettelemään kaupunkia. Punaisella torilla oli menossa suuri kansainvälinen Tattoo-tapahtuma. Lähes koko tori oli täynnä katsomorakenteita. Huolimatta Mikon suuresta kiinnostuksesta sotilasmusiikkia kohtaan, jätimme Tattoon väliin. Torin laidalla oleva kirjava ortodoksikirkko viehätti niin paljon meitä, että päädyimme maksamaan pääsyliput. Kirkossa oli yllättävän paljon yhtäläisyyksiä turkkilaisten moskeijojen kanssa. Värimaailmat toivat molemmille mieleen yhden Istanbulin suurista moskeijoista.
Mikon päivän suurin kohokohta taisi olla paikallisen pikaruokaketju My-My:n löytäminen. Linjaston alusta tarjotin ja kymmenkunta sormella osoitusta sekä daa-sanoaa. Hetkeä myöhemin meillä oli tarjottimet täynnä erilaisia herkkuja etikkakaalisalaatista borch-keittoon. Kassalla halpa pikaruoka ei ollutkaan niin halpaa. Meille kävi vähän niin kuin aina Ikeassa, monta pientä halpaa juttua on yhdessä aika paljon. Ruoka oli mainiota ja matkaajat tyytyväisiä täysien mahojensa kanssa.  
Mikko pitää jostain käsittämättömästä syystä neuvostorakennuksia kauniina. Moskovan yliopisto on erityisen kaunis Stalinin hammas. Päätimme lähteä tätä kaunokaista ihailemaan ja samalla katsella kaunista öistä Moskovaa Varpusmäeltä. Annikakin joutui myöntämään, että kyllä Stalinin kultahampaissa on jotain kaunista.
 
Toisena Moskova päivänä päädyimme Mikon isän Markun suosituksesta Kansantalouden saavutusten näyttelyä katsomaan. Kaatosateesta huolimatta meille jäi unohtumaton osittain jopa käsittämätön kokemus näyttelystä. Ei olla missään nähty moisia portteja tai suihkulähteitä. Näyttely oli pari kilometriä pitkä puistoalue, joka oli täynnä toinen toistaan hienompia Neuvostoliiton saavutuksia avaruusraketeista autoihin. Kokemusta täydensi kaiuttimista soinut neuvostohenkinen musiikki. Näyttelyn vieressä oli toinen suuri puisto täynnä patsaita neuvostoliiton avaruussaavutuksista. Olemme viikko vierailun jälkeen edelleen sanattomia. Neuvostoaarteista Leninin mausoleumi jäi tällä kertaa kokematta, seuraavan kerran sitten.
 
Moskova jäi mieleemme siistinä ja nykyaikaisena kaupunkina. Metron lipunmyyntiä lukuunottamatta ihmiset olivat mukavia ja tarjoutuivat auttamaan hämmentyneitä turisteja. Suosittelle kokeilemaan. Englannilla ja viittomalla pärjää yllättävän pitkälle.  
 
----
Hyppäämme tänään Irkutskista junaan ja nokkamme kääntyy kohti Mongoliaa. Blogi raahaa perässä niin kuin meidän projektit yleensäkkin ;)