Georgetown hurmasi meidät heti satamaan päästyämme. Kaupunki vaikutti pirteältä ja elävältä. Turisteja liikkui kaduilla paljon, mutta kaupunki eli pääosin kaikesta muusta kuin turismista. Ihmettelimme erilaisia ihmisiä. Musliminaisia huiveissaan, intialaisen näköisiä miehiä, jotka olivat kuin repäistyjä Bollywood-elokuvista sekä lyhyitä, pikkaisen pulleita kiinalaismiehiä. Kapeilla kaduilla kaasuttelivat skootterit, joita yritimme väistellä.


IMG_0662.jpg​ 


IMG_0839.jpg

 

IMG_1054.jpg

 


 

Penang eli pinang tarkoittaa malein kielellä betelpähkinää. Oletime, että kaupungin kaduilla olisi Myanmarista tuttuja ”veriroiskeita”. Betelpurutupakkaa emme kuitenkaan nähneet kenenkään käärivän emmekä liiemmin pureskelevankaan. 

 

Kaupunki on Unescon maalimanperintökohde. Pelkäsimme, että kaupunki on museomainen, mutta pelkomme oli turha. Osa taloista on kunnostettu museoiksi, kauppahuoneiksi tai majataloiksi, mutta monet talot ovat todella huonossa kunnossa. Varsinkin maailmanperintöalueen laitamilla talot suorastaan odottivat romahtamista. Vanhojen kauppatalojen rinnalle Penangin saarelle rakennetaan pilvenpiirtäjiä. Moderni rakentamineen elää kutakuinkin sovussa vanhan historiallisen kanssa. Vanhassa kaupungissa oli hedelmä- ja kalamyyjiä. Harvoja kaupunkeja, joissa pääsimme helposti näkemään miten ja mistä paikalliset ostavat ruokansa.

 

IMG_1262.jpg

 

Penangin maakunta on ainoa Malesian maakunnista, jossa ei ole muslimienemmistöä. Reilun miljoonan asukkaan maakunnan ja 800 000 asukkaan Georgetownin asukkaita enemmistö on malesiankiinalaisia. Näimme kaupungissa enemmän vanhaa perinteistä kiinalaista arkkitehtuuria kuin kuukauden aikana Kiinassa. Kulttuurivallankumouksen aikoihin kiinalaiset tuhosivat omat rakennuksensa, mutta onneksi aina voi matkustaa Malesiaan katselemaan rakentamisen ihmeitä. 

 

Vuosisatojen aikana Penangia ovat hallinneet erilaiset kiinalaisien sukujen klaanit. Klaaneja voisi kuvata malesian versioiksi Italian mafiasuvuista. Klaanit ovat pyörittäneet mauste- ja teekauppaa sekä huhujen mukaan valtasukujen hyppysissä on ollut myös naisten ja  opiumin välitys. Klaaneja on edelleen olemassa, mutta useimmat keskityvät laillisiin bisneksiin.

Klaanien taloihin pääsee tutustumaan Georgetownissa. Me vierailimme Khoo Kongsin klaanitalolla sekä Pinang Peranakan Mansionissa. Ihastelimme vauraiden kiinalaisten talojen erilaisia kaiverrettuja pylväitä, kultauksia, huonekalujen kauneutta. Khoo Kongsi oli kauneimmillaan yöaikaan valaistuna. Klaaneilla on myös satamassa omat laiturinsa. Nykyisin laiturialueet ovat hiukan slummiutunut turistinähtävyys, mutta aikoinaan laitureiden kautta on saarelle kulkenut laitonta ja laillista tavaraa.

IMG_1163.jpg

 

IMG_1016.jpg

 

 

 

Majoituimme kiinalaisen pariskunnan majatalossa. Talo oli vanha kauppahuone, joka oli remontoitu vuosi sitten majataloksi. Huoneemme oli äärimmäisen pieni. Sängyn lisäksi huoneessa oli juuri ja juuri tilaa rinkoillemme. Pysyi Annikankin tavarat siististi rinkassa, kun ei ollut tilaa räjäyttää tavaroita hujan hajan. Omistajapariskunta oli erittäin mukava ja oikeastaan siksi päädyimme yöpymään kahdeksan yötä heidän luonaan. Aamuisin aamupalalla oli paahtoleivän päälle tarjolla emännän itse tekemää kaya-hilloa. Isäntä oli aina antamassa meille neuvoja, kun lähdimme kaupungille. Häneltä sai vinkit parhaisiin museoihin ja tapahtumiin. 

Penangissa muuntoinkin tapaamamme ihmiset olivat todella mukavia. Khoo Kongsilla tapasimme joukon pyöräileviä turistipoliiseja. Aiemmin olemme yrittäneet vältellä virkavaltaa, mutta tällä kertaa se ei ollut mahdollista. Poliisit halusivat jutella meidän kanssa ja ottaa yhteiskuvan heidän asiakkaistaan. 

 

IMG_0815.jpg

 

Kiinalaisen rakennustaiteen lisäksi talojen seiniltä löytyi grafitteja. Georgetown on palkannut muutaman taiteilijan tekemään katutaidetta pitkin poikin keskustaa. Virallisen taiteen lisäksi kaduille on ilmestynyt äärimmäisen nerokkaita epävirallisia taideteoksia. Suomesta tuttuja tagejä ja muita töhryjä ei kaduilla näkynyt. Katutaide on yksi kaupungin vetonauloista. Turisteille jaetaan majataloissa ilmaisia karttoja, joihin on merkitty suosituimmat viralliset taideteokset. Aluksi kiertelimme ilman karttaa hiukan sattuman varaisesti kaduilla ihmettelemässä teoksia. Viimeisenä parina iltana otimme kartan mukaan ja tsekkasimme viimeiset puuttumaan jääneet. Osalla teoksista oli koko päivän jonoa. Ihmiset halusivat kuvauttaa itsensä teoksen kanssa. Hiukan syrjäisimmillä teoksilla ei muita ihmisiä näkynyt. 

 

IMG_0695.jpg

 

IMG_0913.jpg

 

IMG_0918.jpg

 

IMG_0926.jpg

 

IMG_1083.jpg

 

IMG_1275.jpg

 

IMG_1396.jpg

 

Suomessa käymme useasti keikoilla. Reissussa keikkoilla käyminen on jäänyt lähes tyystin pois. Joskus saatamme vahingossa päätyä kuuntelemaan katusoittajaa tai jotakin ilmaista puistokeikkaa. Georgetownissa Mikko selaili erilaisia keikkamahdollisuuksia. Päädyimme Penangin filharmonian jazz- ja jousiorkesterin konserttiin, jossa soitettiin elokuvamusiikkia.  

Ennen konserttia meitä mietitytti vaadittu pukukoodi. Voitte varmaan arvata, ettei meillä ole rinkassa smart casual vaatimuksia täyttävää vaatetusta. Onneksemme farkkupaita ja reisitaskuhousut olivat riittävä vaatetus ja pääsimme konserttisaliin sisälle:)

Harrastelijaorkesteri oli todella taitava. Erityisesti mieleen jäi solisiti Edward Baruwan eläytyminen kappaleisiin. Jazz-bändin nuoret jannut osasivat heittää hienoja sooloja ja yllättivät kapelimestarin omalla pienellä showlaan. 

 

Viihdyimme Gerogetownissa uskomattoman hyvin. Aluksi varasimme majapaikan vain kolmeksi yöksi, sitten halusimme jatkaa oleskelua kolmella yöllä ja lopuksi vielä kahdella. Kahdeksan yönkin jälkeen me olisimme voineet jäädä vielä pariksi viikoksi kaupunkiin. Georgetownin kaupunki oli ensimmäinen mihin voisimme kuvitella joskus muuttavamme pidemmäksi aikaa. Viihdyimme kaupungissa niin hyvin, ettemme saaneet alusta asti suunniteltua moporetkeä tehtyä ennen kuin viimeisenä päivänä. Vuokrasimme mopedin majapaikan omistajalta ja lähdimme kiertämään saarivaltakuntaa. 

Ensimmäisenä kohteena oli Penangin kansallispuisto. Puisto ei ole mikään Nuuksio tai Seitseminen. Pieni kompakti alue, joissa on vajaa kymmenen erilaista reittiä. Reiteillä on betoniset käytävät, jotka on tosin muutamilta kohdilta hiukan huonossa kunnossa. Reitit ovat kohtuullisen helppoja. Tässä kansallispuistossa pääsee hiuka ujompikin tutustumaan viidakkoon.

Me päädyimme käppäilemään rannalle, jossa on kilpikonnien ”kasvatuskeskus”. Viidakossa kohtuullisen jyrkkää nousua kävellessä hiki virtasi. Kolmenkympin helteissä tarkeni. Tunnin kävelyn jälkeen pääsimme kauniille valkohiekkaiselle rannalle. Uimaan ei kuitenkaan saanut eikä uskaltanut mennä. Rannalla oli taulu, johon oli kirjattu kuoleman tapaukset tällä kyseisellä rannalla viime vuoden aikana. Päätimme kestää kuumuutta ja olla menemättä kokeilemaan onneamme. 

Rannan vieressä oli mutainen lammikko, joka opastetaulujen mukaan oli harvinaislaatuinen järvi. Sadekaudella järvessä on kerroksittain suolaista ja makeaa vettä. Näin kuivalla kaudella emme valitttavasti päässeet nauttimaan tästä erikoislaatuisesta lammikosta.

Pidemmälle rantaa käveltäessä löysimme kilpikonnakeskuksen. Paikan ideana on auttaa kilppareita lisääntymään ja turvaamaan, että kuoriutuneet kilpikonnat pääsevät mereen. Ranta on suojeltu, eikä siellä saa esimerkiksi leiriytyä. Me näimme muutaman kilpparin uiskentelemassa hiukan surkean kokoisessa ammeessa ja lähdimme takaisin mopollemme. Paluumatkalla meitä vastaan köpötteli parimetrinen varaani. Kaveri tähyili meitä rantahietikolta ja lähti uiskentelemaan jokeen havaittuaan meidän tehneen hänelle tilaa. Varaani oli sen verran isokokoinen, että Annikan teki mieli juosta pakoon nähtyään kaverin.

 

IMG_1362.jpg

 

IMG_1380.jpg

 

Varaanin tapaamisen jälkeen lähdimme jatkamaan matkaamme mopolla. Matkan varrella oli useampi mielenkiintoinen nähtävyys, mutta pääsymaksujen korkeiden hintojen takia jätimme perhos- ja maustepuistot sekä kiipelykeskukset väliin. Ajelimme mopolla ja pysähtelimme ihmettelemään luonnon kauneutta. Poikkesimme teelle pikkuiseen kaupunkiin saaren etelä puolelle. Onnistuimme ajoittamaan paluumme Georgetowniin juuri sopivasti pahimpaan ruuhka-aikaan.