Nousimme varhain ja hurautimme Bangkokin lentokentän tuloaulaan odottamaan kaivattuja vieraita kotimaasta. Annikan äiti ja veli matkasivat yölennolla Kaakkois-Aasiaan Suomen loskan keskeltä. Heidän bongaus väkijoukosta on vaivatonta, sillä Annikan veljen lippalakki sijaitsee puolisen metriä keskivertoaasialaisen päänuppia ylempänä.

Neljän kuukauden reissaamisen jälkeen oli oikein mukava nähdä perheenjäseniä. Suomesta Bangkokiin tekee matkaa kymmenisen tuntia. Matkaseuramme oli väsynyttä huonosti nukutun lennon jäljiltä. Viiden tunnin aikaerokin taisi matkaajia vähän häiritä. 

Me emme tunteneet armoa vaan veimme matkaajat suoraan hotellille kirjautumisen jälkeen ostoksille Central Worldin ostosparatiisiin. Ilkalle löysimme harhailujen jälkeen sopivat kesävaatteet. 

Ilkan ja Annelin nukkuessa päiväunia me mässäilimme salmiakilla ja suklaalla. Teimme varmasti jonkinlaisen ennätyksen ison suklaalevyn syömisessä. Pakko tunnustaa, että tilasimme Suomesta Eloveenan pikakaurapuuropusseja, salmiakkia ja suklaata. Jotain herkkuja on siis selvästi tullut ikävä Aasian ruokakulttuureihin tutustuessa.

Illasta veimme matkalaiset maistelemaan erilaisia thaimaalaisia ruokia. Pöytään tarjoilijat kantoivat ainakin grillattuja satay-kanavartaita, massaman currua, tomyam-keittoa ja padthaita. 

 

 

 

Bangkokissa pääsimme maistamaan myös hiukan luksusta. Olimme varanneet jo juhannuksena viiden tähden hotellin muutamaksi yöksi. Hiukan oli erimoiset lakanat ja pyyhkeet hienossa hotellissa kuin meidän suosimissa majataloissa. Nautimme koko rahan edestä (45 €/yö) hotellin palveluista. Uima-allas ja suuri puutarha olivat mukava paikka totuttaa Annelia ja Ilkkaa Thaimaan lämpöön.

Huippuhienossa hotellissamme käytimme ahkerasti kuntosalia. Kuntoiluun on matkatessa ajoittain haastavaa löytää mahdollisuuksia, tai ainakaan vaihtelua, joten kuntosali omassa majapaikassa oli odotettu juttu. Sali oli vieläpä siisti ja mainiosti varustettu joten siellä kelpasi kolistella.

 

 

Parin yön jälkeen vaihdoimme samaan hotelliin Annikan kotoväen kanssa. Sukhumvit soi 11 sijainnut Le Fenix Hotel oli oikein perusmukava. Sukhumvitin alueesta ei tullut meidän suosikki alue Bangkokissa. Alue oli huomattavasti enemmän turisteille suunnattu kuin meidän aikaisempi majapaikkamme lähelle rautatieasemaa. Kadun varrella oli saksalaista, australialaista ja italialaista ravintolaa thaimaalaisten katuravintoloiden lisäksi. Alueelle oli helppo kulkea Skytrain-aseman ansioista. Majapaikan ilmainen tuktuk-kyyti junalle helpotti matkantekoa entisestään.

 

Thaimaalaiset rakastavat kuningastaan. Kuninkaan kuvia on kaikkialla ja jokapuolella. Jokaisessa setelissä ja kolikossa on kuninkaan kuva. Ensin luulimme, että kyse on jonkinsorttisesta valtion ylläpitämästä henkilökultista. Pienen tutkailun jälkeen selvisi, että thaimaalaiset ilmeisesti rakastavat upporikasta kuningastaan. Kuningas on lunastanut kansansa ihailun jakamalla omaisuuttaan hyväntekeväisyyshankkeisiin. Kuningas on ollut jo pitkään huonossa kunnossa sairaalassa. Kuninkaalla alkaa ikä painaa, herra on jo 87 vuotias. Huhujen mukaan kruununperivä prinssi ei ole lainkaan kansan suosiossa. 

 

Veimme Ilkan ja Annelin kävelykierrokselle Chinatowniin eli Bangkokin kiinalaiseen kaupunginosaan. Kuten tapoihimme kuuluu, eksyimme matkalla. Päädyimme hiukan harhailemaan pienille kujille joissa riitti ihmettelimistä. Yhden huoneiston edessä oli kasalla ainakin sata vanhaa autonmoottoria. Ilmeisesti pulju korjasi vanhoista moottoreista pitkähäntä veneiden moottoreita. Kiinalaisesta kaupungin osassa pääsimme maistamaan hyvää kiinalaista ruokaa. Pääsimme viemään vieraamme makumatkalle reissumme alkupuolelle. Tikuilla vieraat eivät suostuneet kuitenkaan syömään.

 

Jätimme Ilkan nukkumaan hotelliin eräänä aamuna ja me muut lähdimme tutkimaan suurta palatsia  ja sen vieressä olevaa Wat Phra Kaeon buddhalaista temppeliä. Temppeli on yksi hienoimmista buddhalaisista temppeleistä. Temppelialueella riittikin krumeluureja ja kultauksia ihmeteltäväksi. Rakennusten seinien laatat olivat täynnä hyvin pieniä yksityiskohtia. 

Alueella oli meidän lisäksi myös muutama muu. Tunnelma oli kuin Stockan Hulluilla päivillä. Täällä tosin ei tapeltu sukkahousuista verissä päin, mutta tungos oli samaa luokkaa paikoittain.

 

 

 

 

 

 

 

Bangkok on täynnä toinen toistaan hienompia ostoskeskuksia. Ostoskeskukset ovat meidän mielestä itsessään nähtävyyksiä suomalaisille tasamaan tallaajille. Ideaparkit ja Jumbot näyttävät halpahalleilta verrattuna näihin toinen toistaan hienompiin kauppakeskuksiin. Ostoskeskukset ovat bangkokilaisten olohuoneita, jossa nähdään ystäviä. Meille ostoskeskukset ovat loistavia ilmastoituja taukopaikkoja. Jokaisessa suuressa ostoskeskuksessa on toki oma ruokakauppansa sekä ravintola-alueensa.

MBK-ostoskeskuksen yläkerroksista löysimme tutun hierontapaikan. Houkuttelimme Ilkan kokeilemaan thai-hierontaa. Meillä riitti hauskuutta, kun hieronnan ajaksi piti pukea paikallinen pyjama päälle. Ilkka olisi hitusen suurempi kuin vaatteet. Napapaita ei haitannut kuitenkaan hierontaa. 

 

 

 

 

 

Uusi vuosi alkoi Bangkokissa viitisen tuntia ennen Suomea. Annika ja Ilkka lähtivät katsomaan muutaman miljoonan muun kanssa, miten vuosi vaihtuu keskustassa. Väen paljous, livekonsertit, vilkkuvat valot sekä raketit herättivät pirttikyläläisissä ihmetystä. Suomessa isoihin kemuihin liittyy runsas päihtymys. Bangkokin uuden vuoden kemuissa emme nähneet yhtään selvästi juopunutta urpoa. Ilkka pääsi uudenvuoden aaton humussa myös aidon bangkokilaisen tuktuk-kuskin kyytiin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti pimeässä suurkaupungin yössä, kun kuski koukki liikenteen seassa.

 

 

 

 

Tammikuun kolmantena päivänä retkikuntamme tiet erosivat hetkeksi. Mikko lähti Koh Lantalle vanhempiaan vastaan ja Annika lähti äitinsä ja Ilkan kanssa kohti Hua Hinin rantoja. Bangkokissa ei ole hiekkarantoja, lähimmät rannat ovat Pattayalla ja Hua Hinissä. Molempiin taksimatka kestää noin kaksi tuntia. Me päädyimme matkaamaan Hua Hiniin, koska Annika ei erityisemmin innostunut ideasta lähteä uudelleen Pattayalle.

Hua Hin on lähes sadan tuhannen asukkaan kaupunki, joka on monen suomalaisen talven viettopaikka Thaimaassa. Matkasimme taksilla majapaikkaamme lähelle pitkää päärantaa. Parin tunnin matkalla ehdimme taksin ikkunasta ihmetellä suola- ja riisipeltoja, kitukasvuisia lehmiä, komeita kukkalaitteita ja Bangkokin erikoisia liikennejärjestelyjä.

Hua Hinissä majapaikkamme oli laittanut meidät hiukan hienompaan huoneesee kuin olimme alunperin varanneet. Huoneessamme oli erillinen olohuone, poreamme ja merinäköala. Kelpasi yhden yön visiitille mainiosti. 

Hua Hinin ranta oli pitkä vaalea hiekkainen. Tottahan meidän piti käydä uimassa ja ihmettelemässä rannan tuntumassa vauhdikkaasti edenneitä liitolautailijoita. Olisihan rantalomailua voinut tehdä useammankin päivän, mutta yksikin yö oli mukava tauko suurkaupungissa lomailuun.

 

 

Annika hyvästeli loppiaisena kotoväen kotimatkalle aamuvarhaisella ja lensi itse Mikon, Tuulan ja Markun luon Ko Lantalle. Oli outoa, lähes avutonta matkata yksin painavan rinkan kanssa lentokentälle ja lautalle.