Ehkä tärkein syy meidän Georgetownin oleskelun venymiselle oli ruoka. Kaupungista sai todella mauskasta ruokaa. Malesialaisen sapuskan ohella nautimme kiinalaisesta ja intialaisesta purtavasta. Kaupungin ravintolatarjonnassa näkyy selkeästi se, että kaupunki on vuosisatojen ajan ollut erilaisten kulttuurien sulatusuuni. 

 

 

 

Lautalta majataloa etsiessä päädyimme malesialaista ruokaa tarjoavaan paikkaan. Ravintola oli paikallisten suosiossa ja hinnat olivat hyvin edulliset. Ensimmäisellä kerralla hinta oli erittäin ratkaisevassa osassa, sillä lauttamatkan jälkeen meillä oli paikallista valuuttaa käytettävissä 15 ringittiä eli vähän vajaa neljä euroa. Tarjoilijan kanssa hiukan neuvottelimme ja saimme pöytään teet, paistettua nuudelia ja paistettua riisiä kanalla. Ruokaa odotellessa Mikko kipaisi lähimmälle pankkiautomaatille ja saimme lisävarannoilla tilattu jälkiruuaksi vielä mangolassit.  Paikasta kehkeytyi meidän vakipaikka. Harva se päivä päädyimme ravintolaan teelle, mangolassille tai rotille. Roti on malesialaista hiukan lätyn tyyppistä leipää, jota syödään mausteisen kastikkeen kanssa. 

 

 

Kuuluisimpia penangilaisia ruokia on Laksa. Laksa on nuudelikeittoa, jossa on kalaliemi. Liemi on vahvaa ja toisinaan kalan maku on suorastaan pistävä. Ensimmäinen laksa kokeilu ei ollut erityisen miellyttävä. Klaanien laiturialueen vieressä oli pieni ruokakärry tiensivussa. Päädyimme poikkeamaan siihen lounaalle. Keitto maistui vahvasti kalalle. Toisella kerralla kalan lisäksi liemessä maistui myös chili ja sitruunaruoho. Liemen joukkoon oli laitettu paloja ananasta ja punasipulia. Kerrassaan herkullista. Laksa on valittu yhdeksi maailman parhaista ruokalajeista. Jälkimmäisen kokeilumme perusteella emme yhtään ihmettele miksi. 

 

 

Pikku Intian kaduille tuntui kun olisi vaihtanut kokonaan maata. Kaduilla soitettiin kovaäänistä musiikkia ja poltettiin suitsukkeita. Tunnelman lisäksi katujen varsilla oli herkullisia ravintoloita. Yksi suosikkiravintoloistamme tarjoili banaaninlehdellä tarjoiltua ruokaa. Banaaninlehdelle tarjoilija annosteli pienistä metallisista ämpäreistä kauhalla erilaisia kasvisruokia. Tarjoilija lapioi isot kasat riisiä ja levitti riisikasan päälle muutamaa erilaista kastiketta. Lihakippo kumottiin riisin viereen.

 

 

Ravintolassa ei tarvinnut turhia hienostella. Paikalliset syövät käsin sapuskaansa. Oikealla kädellä kauhotaan ruokaa kohti suuta. Me olemme muutaman kerran yrittäneet syödä käsin. Meille oli helpompaa oppia syömään puikoilla kuin sormin. Paikallisilla on todella hyvä tekniikka tehdä riisistä palloja, joita he sitten työntävät kämmenestä kohti suuta. Useimmiten tarjoilija tuo meille turisteille lusikan ja haarukan nopeuttamaan syömistä. Oikeaoppisesti kuulemma lusikalla laitetaan ruokaa suuhun ja haarukalla ohjataan ruokaa lusikkaan. 

 

Bangkokissa tutuksi tulleeseen matosoppaan pääsimme tutustumaan myös Georgetownissa. Bangkokin matosopan serkku Cendol ja pikkuserkku Ice Kacang ovat malesialaisten herkkuja. Suomessa jonotetaan jätskikioskille. Georgetownissa näimme useita kymmeniä ihmisiä jonottamassa Ice Kacang kioskille. Majapaikkamme isäntä suositteli meille hyvää paikkaa kokeilla jälkiruokaherkkuja. Kioskilla sattui olemaan samaan aikaan puhelias paikallinen nuori mies, joka neuvoi meitä jälkiruuan saloihin. Jäätelön tapaan jälkkärit viilentävät, mutteivat ole lainkaan niin makeita. Molemmissa herkuissa on lautasella iso pallo jäämurskaa ja sen päälle laitetaan erilaisia vehnänuudeleita, maissinjyviä tai vaikka ruskeita makeita papuja.

 

 

Georgetownissa söimme pääosin katuravintoloissa. Ympäri kaupunkia on erilaisia ruokakojukeskittymiä eli hawker centereitä. Kadun varrella on useita erilaisia kojuja ja kojuilla on yhteiset pöydät. Osa näistä on kaduilla ja aukioilla, osa katetuissa halleissa. Oli erittäin mukavaa tilata eri kojuista erilaisia ruokia pöytään. Ei tarvinnut tehdä kompromissiä ravintolavalinnassa. Majapaikkamme isäntä suositteli meille erityisesti kahta katuruokatoria Lorong Barua (New Lane) ja Gurney Driveä. Lorong Bay oli katu, jonka molempiin reunoihin oli ahtautunut yli kymmenen ruokakojua. Kojuissa paistettiin kanansiipiä, makkaravartaita, riisiä, piirakoita… Ruoka oli oikein herkullista ja tunnelmaa riitti. Kadulla kojujen ja ihmisten välissä ajeli autoja ja mopoja, joten varsinaista ruokarauhaa ei ollut. Gurney Drive oli vähän kauempana keskustasta korkeiden hienojen hotellien ja ostoskeskuksien tuntumassa. Mopoilimme viimeisenä iltana herkuttelemaan laksalla, nuudelikeitolla ja rojakilla. Rojak ei ollut kummankaan meidän suurta herkkua. Hedelmien päälle kaadettu omituinen ehkä hiukan kalalta maistunut kastike ei oikein uponnut meistä kumpaakaan. Gurney Drive oli näistä kahdesta paikasta selkeästi suurempi. Ruokakojuja oli varmasti liki kolmekymmentä ja tarjontaa oli länsimaisesta hampurilaisesta aasialaisiin kananvarpaisiin. 

 

Herkuiksemme paljastuivat paistetut oisterit ja erilaiset keitot. Kalapullanuudelikeitto oli Mikon ehdoton suosikki. Annika piti kovasti paistetuista nuudeleista katkaravuilla. Molempien suurta herkkua oli tee. Malesialainen tee on todella vahvaa mustaa teetä ja makeaa maitotiivistettä sekoitettuna keskenään. Teen sekoittaminen oli ohjelmanumero jo itsessään. Teetä kaadettiin astiasta toiseen näyttävästi pitkillä kaadoilla, jotta vahva maitotiiviste sekoittui juomaan.