Unohdimme tiukan budjettikurin ja hyppäsimme Johor Bahrusta Singaporeen vievään bussiin. Singapore on yksi maailman kalleimmista kaupungeista. Meidän tavallisella 20 euron päiväbudjetilla ei olisi ollut kaupunkivaltioon asiaa. Kaupungin halvin kapselipeti kahdelle oli jo yksinään 34 euroa yöltä. 

Malesian ja Singaporen rajalla ei maisema juuri muuttunut. Isohkon joen uoman toisella puolella jatkui hyvin samannäköinen valtio. Odotimme, että muutos olisi yhtä silmiin pistävä kuin Suomen ja Venäjän rajalla. Emme olleet osanneet odottaa, että Singapore oli niin väljään rakennettua ja vihreää aluetta. Mielikuvissamme koko valtio oli täynnä lasisia pilvenpiirtäjiä. Totuus oli toinen.

 

Singapore on maailman kuulu säännöistään. Urbaanit legendat purukumin myyntikielloista ja salakuljetuksesta ovat kaikille tuttuja. Maahan on tarkat tuontisäädökset, jotka olimme onnistuneesti unohtaneet lukea ennen rajalle saapumista. Tullissa kävelimme hymyssä suin vihreää linjaa, kun virkapukuinen vanhempi herrasmies kyseli Mikolta onkohan hänellä kenties tupakkatuotteita mukana. Mikkohan tietysti rehellisenä miehenä tunnusti, että rinkassa on muutama myanmarilainen ”laatusikari” tuliaisiksi kotimaahan. Tullimies pyysi Mikkoa sivummalle ja kertoi, että tupakkituotteiden tuonti Singaporeen on kielletty avattu askia suuremmissa määrissä. Mikko lähti puoleksi tunniksi virkailijoiden kanssa sivuhuoneeseen. Hetken selvittelyn jälkeen selvisi, että tullin olisi pitänyt antaa tuntuva useamman sadan euron sakko salakuljetuksesta, mutta  tällä kertaa syyllinen armahdetaan, jos hän suostuu joko maksamaan tuotteiden veron tai antaa sikarit tuhottavaksi. Sikareiden ostohinta Myanmarissa oli hiukan vajaan euron, joten parinkymmenen euron sakko ei tuntunut kovinkaan kohtuulliselta. Mikko päätti luovuttaa sikarit tuhottavaksi kyynel silmäkulmassaan.

 

 

Singaporessa saimme melkein tehdä kalenteriin merkintöjä ja laittaa herätyskellon soimaan, että ehdimme nähdä kaikkia tuttujamme muutaman päivän visiittimme aikana.

Annikan työkaveri Jesse lähti lokakuussa Singaporeen vaihto-opiskelemaan. Ehdimme juuri parahiksi kaupunkiin, ennen kuin Jesse oli viimeistelemässä vaihtoaan. Oli hauskaa ”kuljeskella” paikallistuntijan perässä ja kuulla elämän menosta suurkaupungissa. Klaukkalan mies oli päässyt aika kauaksi kotoa haistelemaan maailman menoa. Jessen kanssa kiertelimme Little Indiassa. Sattumalta kerroimme olevamme menossa katsomaan Transformes-näyttelyä Päädyimme lähtimään yksissä tuumin katsomaan robottien touhuja paikalliseen Heurekaan. Taisimme olla vain noin 20 vuotta liian vanhoja näyttelyyn. 

 

Jessen kanssa oli hauska vaihtaa kuulumisia ja kuulla millaista opiskelu kaukana kotoa on. Singaporessa on edelleen voimissaan opetustyyli, jossa opettajan sana on totuus eikä sitä sovi ruveta oppilaan kyseenalaistamaan. Harjoitustöissä on syytä noudattaa opettajan tapaa eikä suinkaan alkaa soveltaa muuta oppimaansa. Laajemmasta soveltavasta osaamisesta saattaa saada jopa miinus pisteitä tai nuhtelua.

 

Annikan opiskelukaverit Mikko ja Marika olivat myös sattumalta samaan aikaan Singaporessa lomailemassa. Pitkän kahdentoista tunnin lennon jälkeen Tampereen sankarit saapuivat morjestamaan meitä Chinatownin täpötäysille kaduille. Nälkäiset sankarit tilasivat vahingossa kananjalkasoppaa. Keittossa ei ollutkaan kanan koipipaloja pilkottuna vaan pelkkiä räpyläosiaa eli kanan varpaita. Nälkäänsä sitä näytti syövän vaikka mitä. Meillä on vielä toistaiseksi varpaat maistamatta, vaikka kuulemma ovat oikein maukkaita.

 

 

Chinatownin kadut olivat täynnä kiinalaisen uudenvuoden eli CNY:n juhlijoita. Joka puolella oli erilaisia punaisia koristeita, joissa oli kultaisia kirjailuja. Jokaisen liikkeen edessä oli mandariinipuita. Katujen varsilla oli mandariini ja pähkinäkauppiata. Leijonatanssijoiden kulkuuet olivat valloittaneet kadut. 

Uutta vuotta otettiin tietenkin vastaan ilotulituksella. Ilotulitus oli hienoin koskaan näkevämme. Taivas oli täynnä erilaisia värejä. Majapaikkamme respan mukaan CNY:n ilotulitus on aika vaatimaton. Respa ei ole tainnut nähdä suomalaisia tulituksia.

 

Pitkin puistoja kävellessä Mikkoja alkoi ihmetyttää laatoituksissa käytetyn kiven alkuperä. Olimme jo aivan varmoja, että punainen graniitti olisi kuljeteltu Suomesta Singaporen katuja kaunistamaan. Eihän nyt muutaman neliökilometrin kokoisessa valtiossa voi olla sopivaa kalliota. Rakennusinsinööri-Mikko alkoi seuraavana päivänä selvittelemään laattojen alkuperää. Pettymykseksemme laatat eivät olleet suomalaista alkuperää. Singaporen valtiossa on yksi isompi kukkula, josta laattojen materiaali on peräisin.

 

Mikon ja Marikan kanssa kiertelimme muutamassa Singaporen suurimmassa nähtävyydessä. Illan hämärtyessä suuntasimme kohti eläintarhan yösafaria. Yösafarilla pääsee katsomaan yöaktiivisia eläimiä muutamien metrien päästä. Alueella on muutaman kilometrin kävelyreitti ja parikymmentä minuuttia kestävä opastettu kärrykuljetus. Me kiertelimme ensin kävellen aluetta ja näimme muunmuassa krokotilejä, lepakoita ja huvittavan näköisiä hiiripeuroja. Parin tunnin kierroksen varrella oli myös hyeenoja ja leijonia. Kävelyn jälkeen hyppäsimme kärryyn ihmettelemään norsuja, sarvikuonoja ja kiraffeja. Eläimien ja meidän välissä ei ollut näkyviä kaltereita. Katsojalle saattoi syntyä käsitys, että eläimet ovat lähes vapaina aitauksissaan. Lähempää katsottuna saattoi huomata, että eläinten ja katsojien välissä oli syviä vallihautoja tai muita esteitä, joita eläimet eivät pysty ylittämään. Yösafarin eläimet olivat hyvin voivan ja virkeän näköisiä. Eläintarha oli täysi vastakohta Yangonin eläintarhalle.

 

 

 

Kiertelimme porukalla muutaman must-see nähtävyyden. Marina Bay Sandsin hotelli oli insinöörien nähtävä niin sisältä kuin ulkoa. Ehdimme pohtia millaisessa palaverissa arkkitehti on heittänyt pöydälle ideansa kolmesta tornista, joiden päällä on laiva. On saattanut mennä jolla kulla palaverikahvit väärään kurkkuun, kun ideaa on ensimmäisen kerran heitelty ilmoille. Ryhmä rämä yritti päästä nauttimaan Singapore Sling drinkkejä hotellin kattobaariin, mutta meidän pukeutuminen ei riittänyt ravintolan vaatimuksiin.

 

 

Hotellin vieressä oli Gardens by the bay puutarha-alue. Puutarha ei ollut mikään perinteinen nurmikkoalue, jossa on istutettu ruusuja penkkeihin. Alueella oli korkeita tötteröitä, joiden seinämiä pitkin kasvoi erilaisia kasveja. Pimeän tultua tötteröt olivat kauniisti valaistuja. Illan kohokohta oli ehdottomasti puiston valo/musiikki-show.

 

 

 

 

Kiinalainen uusivuosi näkyi kaupungissa. Kadut olivat erityisesti Chinatownissa aattoiltaa lukuunottamatta lähes autiot. Kiinalaisena uutenavuotena moni lähtee matkustamaan. Malesian lomakohteet täyttyvät kiinalaisista ja singaporelaisista lomailijoista. Meidän herkkusuiden harmiksi ruokakojuyrittäjät viettivät vuoden ainoata lomaansa. Ruokakojukeskittymien kojuista suurin osa oli kiinni. Pääsimme kuitenkin maistamaan hyviä ruokia. Mikon ja Marikan kanssa nautimme erityisen herkullisen illallisen kiinalaisessa ravintolassa. Ravintolassa saimme ensimmäisen kerran saman makuista kiinalaista ruokaa kuin kiinassa totuimme syömään. Meidän täytyy palata Singaporeen vain etsimään uusia hyviä ruokakokemuksia.

 

Viimeiseksi yöksi Singaporessa siirryimme ystävämme Annin kummitädin Tupun luo. Tupu ja Pertti ovat asustelleet kymmenisen vuotta Singaporessa ja Indonesiassa. Pääsimme kyselemään hölmöjä kysymyksiä aasialaisesta elämänmenosta ja työkulttuurista. 

Tupun ja Pertin koirat Sälli ja Scoopy olivat kerrassaan ihania. Meille oli kovin terapeuttista rapsutella kaksikkoa. Hyvin käyttäytyvät koirat nostivat hetkellisesti koirakuumeen korkealle.

 

Lentokentälle päästyämme aloimme oitis miettiä milloin pääsemme seuraavan kerran Singaporeen:)