Hyppäsimme junasta pois Irkutskissa. Kaukana kotoa, 6000 km päässä, oli pimeää ja kylmää. Juna saapui Siperiaan kellon ollessa yli kymmennen paikallista aikaa. Hostellin sijainti ei ollut kummankaan tarkassa tiedossa. Junassa oli aivan liian kiire tutustua tämmöisiin epätärkeisiin asioihin. Mikon loistavilla suunnistustaidoilla löysimme hostellimme kuitenkin lähes muitta mutkitta ja hetkessä olimmekin jo nauttimasta kupillista teetä ja pääsimme vihdoin suihkuun.   
Seuraavan päivän valjettua meidän piti vain hiukan silmäillä tätä Siperian Pariisiksi kutsuttua paikkaa. Lopulta kävelimme päivän aikana liki kaksikymmentä kilometriä ja näimme kaikkea kirkoista katutansseihin. Aurinko paistoi ja ränsistyneet puutalot veivät sydemmemme. Irkutski on täynnä ainakin sata vuotta vanhoja puutaloja, joissa on loputtomasti pitsimäisiä yksityiskohtia. Suurin osa taloista oli vuosien varrella ehtinyt ränsistyä täysin korjauskelvottomiksi. Osa rakennuksista näytti siltä, että katto tai seinät romahtavat hetkenä minä hyvänsä. Näissä taloissa kuitenkin asui edelleen ihmisiä.
Irkutski oli erityisen turistiystävällinen kaupunki. Turisti-info oli loistava. Ympäri kaupunkia oli paljon opasteita ja kaupungin tärkeimpiin nähtävyyksiin oli tehty kävelykierros. Me haahuiltiin omia reittejämme, mutta turisti-infon neuvoilla seuraavien päivien elomme helpottui. Venäjällä, tai ainakaan Siperiassa, ei ole kaikilla firmoilla nettisivuja, tai jos on niitä ei ainakaan päivitetä säännöllisesti. Turisti-info käski myös välttämään pahimmat turistirysäravintolat ja neuvoi kaupungin kauneimmat paikat. Turistit Kiukas ja Kujansuu kiittivät nöyrimmin.
Kuten kaikki kunnon turistit, myös me olimme Lonely Planetimme lukeneet ja teemme vain matkaoppaassa kehuttuja asioita. Toisena Irkutskin aamunamme hyppäsimme pikkubussiin ja suuntasimme Baikal-järven rannelle Listvyankaan. Tai no, hyppäsimme bussiin kymmeneltä ja odotimme reilun tunnin, että bussissa oli tarpeeksi matkustajia, jotta bussi pystyi lähtemään liikkeelle. 
 Listvyankassa käyvät lähes kaikki Irkutskiin eksyvät. Kylä elää turismilla ja on täynnä hotelleja ja matkamuistojen myyjiä. Paikkaa kutsutaan Siperian Rivieraksi, mutta eipä noilla rantakaduilla juuri siperialaista jetsettiä näkynyt.
Meille riitti noin puoli tuntia tätä kylää ja suuntasimme The Great Baikal Trail-vaellusreitille. Meillä oli edessä noin 20 km vaellus Bolshy Koty nimiseen alle sadan asukkaan kylään. Vaelluksen alku oli todella rankka, ensimmäisen neljän kilometrin aikana nousua oli liki 500 m. Meillä taisi kuluakin kokonaisuudessaan puolet vaelluluksen vaatimasta 6 h ensimmäiseen 4 km. Mikko luuli jo Annikan väsähtävän kesken nousun, mutta jostain kummasta sitä voimaa löytyi. Nousun jälkeen aukesi loistavat maisemat Baikalille. Vesi oli turkoosia ja näkyvyys oli uskomaton. 
Saavuimme kylään juuri ennen auringon laskua. Hostellimme pitäjä oli lämmittänyt banjan, venäläisen saunan. Voitte vaan kuvitella miten mahtavalta pehmeän puusaunan löylyt tuntuivat koko päivän ulkona olon jälkeen. Nautimme saunaoluet terassilla katsellen täyttä kuutta ja järveä.
Seuraavana päivänä kävimme vielä hiukan vaeltelemassa kylän ympärillä olevia reittejä ja tutkailimme venäläisen kesämökkikylän eloa. Kylään ei johda lainkaan tietä, jossa tavallisella henkilöautolla voisi ajella. Kylässä lehmät ja hevoset jolkottelivat pitkin kylänraittia vapaana. Tuntui hiukan omituiselta tuijotella lehmän kanssa toisiamme silmästä silmään aamukahvia siemaillessa.
Seuraavan iltapäivän vietimme Baikalin äärellä kauniista maisemista ja aurinkoisesta säästä nautiskellen. Mikko uskalsi mennä uimaan hyiseen Baikaliin, Annika nautti mielummin auringosta rannalla. Iltapäivällä pääsimme "nauttimaan" hydrofoilin ei niin mukavista kyydeistä järvelle. Hydrofoil on jonkin sortin kantosiipialus. Pomppivaa kyytiä pari tuntia ja olimme jälleen Siperian Pariisissa, tai no satama näytti erehdyttävästi Itä-Pasilalta.
Viimeisenä Irkutskin päivän kulutimme etsiskellen eväitä Irkutsk-Ulan Bator junamatka varten. Kävimme syömässä pelmenejä pienessä kansanravintolassa ja ostimme herttaisilta mummoilta vihanneksia ja hedelmiä torilta. Illalla otimme vielä lähtösuihkut hostelilla ja lähdimme kohti juna-asemaa.