Kahden ja puolen kuukauden jälkeen näimme ensi kertaa merta. Turkoosia vettä ja valkoista hiekkaa useiden kilometrien mittaisilla hiekkarannoilla. Phu Quocilla kelpaa ihmisen olla ja rentoutua.

Lensimme Ho Chi Minhistä saarelle nautiskelemaan rantaelämästä. Vajaan tunnin lento maksoi 35 € per suunta. Aamuhämärissä jätimme toisen rinkan hostellin säilytettäväksi ja otimme toisen mukaamme saarelle. Taksilla lentokentälle ja lento kohti saarta.

2014-11-29_09_56_08.jpg

Pari ensimmäistä päivää päiväohjelmamme muodostui snorklaamisesta, rantatuolilla löhöilystä sekä kirjojen lukemisesta. Silloin tällöin tilasimme rantaravintolasta tuoreita isoja kookospähkinöitä. Emme tienneet paremmasta. Iltaisin söimme herkullisia mereneläviä, etanoita ja grilattua kalaa.

2014-11-29_14_46_07.jpg

2014-11-29_10_00_08.jpg

Sukellusliikkeen pitäjä neuvoi meidät ravintolaan nimeltä 343. Ravintola oli syrjästä turistikeskittymästä paikallisten suosimalla alueella. Olimmekin aika nähtävyys paikallisille, kun saavuimme täpötäyteen ravintolaan. Meidän liikkeitä tarkkailtiin erityisesti lasten toimesta tarkkaavaisesti.

2014-11-29_13_21_29.jpg

2014-11-29_14_45_35.jpg

Tilasimme alkuruuaksi etanoita ja pääruuaksi grillattuja äyriäisiä. Alkuruuan saapuessa pöytään meillä riitti ihmettelemistä. Etanat tarjoiltiin kuorien kera. Yritimme ronkkia nilviäisiä koteloistaan syömäpuikoilla, lusikoilla ja kaikella muilla pöydästä löytyneillä ruokailuvälineillä. Eivät etanat tulleet pois kuorestaan.  Viereissessä pöydässä paikalliset miehet nauraa räkättivät meidän toilaillulle. Hetken meille naureskeltuaan yksi herroista tuli näyttämään meille miten homma hoidetaan. Hän otti padan takaa hammastikun ja näytti mestarisuorituksen miten etana saadaan kuorestaan ulos. Mekin onnistuimme työntämään tikun etanaan ja nyppäämään sen pois kuorestaan meidän suuhun. Herkullisia olivat nämä sitruunaruohon kanssa keitetyt etanat.

Phu Quocilla (ja ilmeisesti muuallakin Vietnamissa) on tyypillistä, että ruokaa dipataan suola-pippuri-limemehu kastikkeeseen. Toisinaan kastikkeeseen sekoitetaan myös pikkuisen chiliä. Alkuun tosin dippasimme ruokaamme pelkkään suola-pippuri seokseen tajuamatta puristaa limeä jauheeseen. Ensi kesänä kokeilemme varmasti kokonaisen kalan grillausta ja tätä herkullista mausteseosta mökkiolosuhteisssa.
Ja se kahvi. Vietnamista saa mitä erinomaisinta jääkahvia. He sekoittavat tuoreeseen kahviin makeaa maidonvastiketta ja jäitä. Makuyhdistelmä on mitä maittavin. Toki myös kuumaa kahvia on tarjolla.

2014-11-29_15_12_03.jpg

Kolmantena päivänä vuokrasimme mopedin ja lähdimme ajelemaan kohti saaren eteläisiä osia. Ajelimme punaisia hiekkateitä parinkymmenen kilometrin verran. Merellä näimme kalastajia laskemassa verkkojaan, kauniita puuveneitä ja kookospalmuja. Poikkesimme kylmälle kolalle pieneen taajamaan. Kylässä liikkuivat lehmät vapaina pitkin teitä. Kohtuullisella vaivalla löytää tältäkin saarelta rauhallisia paikkoja, joissa voi katsella paikallisten touhuja.

2014-11-29_13_22_21.jpg

Moporetkemme jatkui seuraavaan kylään lounaalle. Törmäsimme lounaspaikkaa etsiessä irlantilaiseen mieheen,joka oli asustellut pikkuisessa kylässä viitisen vuotta yhdessä vietnamilaisen vaimonsa kanssa. Pariskunta pyöritti viereisen koulun oppilaille välipalakioskia. Mies jutteli meidän kanssa ja täytti samalla lapsosille sämpylöitä. Hänen kioskistaan ei saanut lainkaan lämmintä ruokaa. Käppäilimme muutaman sata metriä pieneen kauppaan, jonka viereisessä huoneistossa nainen keitteli ruokaa. Viitoimme, että haluaisimme syödä jotakin. Hetkeä myöhemmin meille oli katettu nuudelikeitot kaupan terassille. Paikka ei ilmiselvästikään ollut ravintola, mutta paikalliset ymmärsivät tehdä bisnestä kanssamme. 

2014-11-29_13_22_57.jpg

Lounaan jälkeen suuntasimme saaren kauneimmalle rannalle Sao Beachille. Emme tiedä voiko vesi olla vielä turkoosimpaa tai hiekka vielä vaaleampaa kuin siellä oli. Rannassa ei voinut suurien aaltojen takia snorklata, mutta kävimme hyppimässä suuriin aaltoihin. Ihanan vilvoittavaa. 

2014-11-29_13_23_33.jpg

Phu Quocilla on oma synkkä menneisyytensä vankilasaarena. Sao Beachin läheisyydessä olevaa vankilaa ovat isännöineet niin ranskalaiset kuin etelä-vietnamilaisetkin. Vankila on muutettu turistinähtävyydeksi, jossa kuvataan sangen yksityiskohtaisesti vankien kurjia oloja ja kiduttamista. Kuljimme vankila-alueella olevat parakit nopeasti läpi ja lähdimme kaasuttelemaan kohti auringonlaskua. 

2014-11-29_10_06_35.jpg

Auringon laskiessa saavuimme parahiksi saaren keskukseen. Auringonlaskun lisäksi pääsimme seuraamaan merelle lähteviä ja sieltä palaavia laivoja. Rannalla kalastajat myivät saaliit ja paikalliset ravintoloitsijat kuljettivat kalat, ravut ja muut meren herkut ravintoloihinsa.
Me kävimme maistamassa seafood-hotpottia. Vietnamilainen hotpot on hieman erilainen kuin kiinalainen versio. Vietnamilainen hotpot on enemmän keiton kaltainen ruoka. Tarjoilija toi pöytäämme kaasukeittimen ja kattilan, jossa oli liemi, tomaatteja ja joitakin yrttejä. Me lisäilimme kiehuvaan liemeen yrttejä, nuudeleita ja mereneläviä. Juuri merestä nostetut ravut ja simpukat maistuivat erinomaisilta.

2014-11-29_14_47_01.jpg

Neljäntenä päivänä rannalla lököilyn ohella tutustuimme suomalaiseen pariskuntaan Heidiin ja Toukoon. He sattuivat yöpymään meidän kanssa samassa resortissa. He olivat ehtineet tutustua paremmin majapaikan omistajaan ja grillanneetkin hänen kanssaan aiemmin. Omistaja oli luvannut grillailla heidän kanssaan myös tänä samaisena päivänä. Me innostuimme suuresti asiasta ja päädyimme osallistumaan grilli-iltaan. 
Lähdimme iltapäivällä neljän viiden maisssa mopoilla markkinoille ostamaan aineksia illan herkutteluihin. Isäntä ajeli edellä ja suomalais nelikko yritti pysytellä perässä kaupungin pikkuisilla kujilla. Mikko joutui pujottelemaan todenteolla liikenteen seassa, jotta säilytimme näköyhteyden oppaaseemme. Kujat olivat paikoin vain reilun metrin levyisiä. Osa ajemistamme poluista kulki ihmisten takapihoilla. Vietnamilaiset ovat vähän kuin suomalaiset, kulkupelillä pitää päästä aivan oven viereen. 
Markkinoilla oli tungosta ja puikkelehdimme myyntikojulta toiselle isäntämme valitessa meille grillattavia. Ostimme taskurapuja, katkarapuja, simpukoita ja makrillia sekä jonkin sorttista seepiaa. Vihanneskojulta kävimme ostamassa yrttejä ja munakoisoa. Isäntämme valitsi tarkoin ostamansa raaka-aineet. Rapuja ostaessa hän käänteli niitä moneen kertaan. Emme oikein tiedä miksi niitä piti niin tutkia, ehkä siksi, että turistiressukat voivat pohtia hänen touhujaan.

2014-11-29_13_28_54.jpg

2014-11-29_13_24_13.jpg

2014-11-29_13_25_49.jpg

2014-11-29_13_27_18.jpg

2014-11-29_13_27_46.jpg

2014-11-29_13_28_23.jpg

2014-11-29_13_31_49.jpg

Torilta ajelimme takaisin majapaikalle ja seurailimme henkilökunnan touhuja. Annika yritti avata yhtä simpukkaa, seurauksena oli haava sormenpäässä. Oli mielenkiintoista päästä kurkistamaan paikallisten keittiöihin ja nähdä miten he laittavat ruokansa.

2014-11-29_09_58_33.jpg
Illallistimme lattialla matolla istuen. Isäntä opetti meille kuinka keitettyä taskurapuja syödään. Ilman vinkkejä olisivat jäänet taskuravut kyllä syömättä. Isännän meitä opastaessa hänen vaimonsa kokkaili meille riisiä sekä munakoisokastiketta ja hänen siskon poika grillaili katkarapuja, simpukoita, seepioita ja makrillia. Suurin herkkumme oli grillatut simpukat. Simpukat grillattiin avattuina ja niiden päälle oli levitetty kevätsipuli-öljy-suola seosta. Toivomme todella, että löydämme Suomesta simpukoita grillattavaksi.

2014-11-29_13_29_26.jpg

Meille Phu Quocin saari oli paratiisi. Paratiisistamme löytyi sopivasti palveluita ja luontoa. Paikka on seuraavien vuosien kuluessa muuttumassa rajusti. Nykyisten tyhjien tonttien tilalle rakennetaan uusia isoja resortteja. Hiekkateiden tilalle ollaan jo rakentamassa nelikaistaisia päällystettyjä teitä. Turistimäärien odotetaan kasvavan merkittävästi. Nähtäväksi jää toteutuuko saaren kehitys suurten suunnitelmien mukaisesti. Kehittyykö saaresta todella rikkaiden turistien leikkipuisto?