Lähdimme Kampotista kohti Koh Rong Sanloem saarta pikkubussilla. Tiitulta saamamme hyvän vinkin perusteella suuntasimme Robinssonin bungaloweihin saaren länsirannalle. Länsirannalle kulkee päivittäin vain yksi lautta aamulla seitsemältä. Jouduimme jäämään yhdeksi yöksi Sihanoukvillen rantakaupunkiin ennen kuin pääsimme rauhalliselle paratiisisaarelle.  

Aamun hämärissä lähdimme sukelluskeskuksen pienehköllä hitaalla veneellä kohti saarta. Laivaan lastattiin meidän lisäksi majapaikkojen ruoka- ja juomatilaukset. Parin tunnin veneilyn jälkeen upea hiekkarantainen poukama avautui silmiimme. Pientä hiekkarantaa reunustivat molemmin puolin viidakon peittämät kukkulat. Laiturille laivalta kiivetessä meren vaalean hiekkapohjan ja syvyyksissä olevat kalaparvet näki helposti. Meidän oli hankala uskoa todeksi, että pääsemme näin kauniiseen paikkaan viikoksi. 

Majotuimme jälleen kerran bungalowiin. Tällä kertaa majamme oli tolpille rakennettu lautamökki, jossa oli parisänky hyttysverkolla ja pieni pöytä. Niin huonekalut kuin seinät oli tehty samasta laudasta. Vessa ja suihku löytyivät erillisestä sivurakennuksesta.  Mökin terassilla oli kaksi riippumattoa, jossa kelpasi makoilla. Mökin terassilta aukesi kaunis näköala merelle. Mereen ei ollut matkaa kuin kymmenisen metriä. Aaltojen äänet kantautuivat mökkiin sisälle. 

Suurimman osan päivistä vain uiskentelimme, snorklailimme ja luimme kirjoja. Keskipäivän kuumuudessa otimme päiväunia riippumatoissa. Pitkästä aikaa oli mukava lueskella kirjoja kaikessa rauhassa. Hetkittäin jopa valtasi tylsyys ja päädyimme kirjoittelemaan blogitekstejä. Muutamana päivänä kiipesimme päärannan puolelle ihmettelemään valkoista hiekkaa ja ihmisvilinää.

Rannalla oli meidän majapaikan lisäksi toinen hiukan enemmän mukavuuksia sisältävä HubaHuba sekä sukelluskeskus DiveShopin rakennus, jossa on myös muutama majapaikka. Rannalle rakennetaan parhaillaan uutta ravintolaa. Kahdeksan päivän aikana ehdimme syödä oman majapaikkamme ruokalistan läpi sekä testaamaan naapuripaikan ruokia pariin otteeseen.  Ranta oli pääosin autio, joskus jouduimme jakamaan pari sataa metriä jonkun muun kanssa. Olimme kaivanneet rauhallisuutta ja loikoilua, täällä siitä saimme nauttia. 
Yllätykseksemme törmäsimme pienellä hiljaisella saarella muutamaan suomalaiseen ja yhteen virolaiseen pariskuntaan, joiden suomen kieli oli erinomainen. Hassulta tuntui yhtäkkiä kuulla suomen kieltä paikassa, missä ei sitä olettanut kuulevansa.
Reissutarinoita vaihdettiin suomalaisen pariskunnan kanssa, joista herra oli jäänyt juuri eläkkeelle. He olivat lähteneet eläkepäivien kunniaksi kolmeksi kuukaudeksi sukeltamaan Indonesiaan, Malesiaan ja Kambodzaan. 

Saaren päärannalla Saracen Bayssä on kymmenisen majapaikkaan, Lazy Beachillä yksi ja meidän rannalla tosiaan nämä kolme majapaikkaa. Pohjois-osassa saarta on myös muutama majapaikka. Saari on vielä kohtuullisen uusi matkailijoille, sillä vasta seitsemän vuotta sitten saarelle rakennettiin ensimmäinen majapaikka. Aiemmin saarella on ollut vain armeijan tukikohtia ja kalastajakylä. 

Yhtenä viimeisistä päivistä saarella lähdimme aamulla seitsemän jälkeen kiipeämään kivistä polkua ylös päärannan puolelle. Söimme aamupalan rannalla ja jatkoimme tarpomista hiekkarannalla kohti rannan toista päätä. Rannalta lähti polku kohti majakkaa. Tunnin kävelyn jälkeen näimme vihdoin meren ja majakan. Majakka oli saaren hiljaisessa eteläkärjessä. Eteläkärki oli myös tuuleton eikä majakan ympärillä ollut juurikaan varjoisia paikkoja tauon pitämiseen. Viidakkovaelluksen jälkeen oli sanalla sanoen järjettömän kuuma. Majakan ympärillä oli muutamia tykkejä pressujen alla. Maksamalla pari dollaria pääsimme kipuamaan jyrkkiä tikkaita ylös majakan ylätasanteelle ihailemaan maisemia ja lähestyvää saderintamaa sekä nauttimaan yläilmojen viilentävästä tuulesta. Kerrankin meillä oli tuuria ja sade ei tullut suoraan päällemme. Lämpimissä oloissa sateen huonoiksi puoliksi laskettakoon tosin ainoastaan vaiva kastuvan omaisuuden suojaamisesta.

Majakan vieressä asusteli muutama paikallinen herra, jotka toimittivat majakanvahdin virkaa. Mikko huomasi, että majakan ympäristössä oli kymmeniä kookospalmuja. Toiveikkaana Mikko ehdoitti majakanvahdeille maksavansa dollarin kookospähkinästä. Aluksi englantia osaamattomat herrat eivät vaikuttaneet innostuneelta hommasta, kaverit osottelivat puita ja pudistelivat päätään. Ajattelimme, että taisivat kookokset jäädä saamatta. Hetkeä myöhemmin alkoi kuitenkin kuulua ryskettä ja herrat saapuivat kahden kookospähkinän kanssa luoksemme. Emme osanneet ajaa asiaamme khmerin kielellä eivätkä herrat englannilla, mutta dollaria puhuimme kaikki.
Nautimme tuoreet pähkinät, jotka olivat ehdottomasti parhaimman makuiset tällä reissulla. Kaksi kavereista tuli tekemään meihin tuttavuutta. Mikko pääsi jälleen kerran esittelemään reittikarttaamme ja kuvia talvisesta Suomesta. Erityisesti kuva puista, joissa oli tykkylunta sai herrat väristelemään kylmistä väreistä. 

Majakalta jatkoimme matkaamme kohti rantaa, jossa haaveilimme pääsevämme uimaan. Ranta löytyikin pienen kalastajanmökin vierestä. Ranta oli kaunis, mutta aivan käsittömättömän roskainen. Ranta sekä rantavesi oli niin täynnä jätettä, ettemme hinkuneet uimaan. 
Jatkoimme matkaa viidakossa pienillä poluilla väistellen isoja hämähäkin seittejä ja pelästytellen liskoja. Viidakossa kuului voimakasta siresevää ääntä. Meille tämä oli kokemuksena lähes kuin viidakkovaellus. Onneksi emme kohdanneet suuria käärmeitä retkellämme. Majatalomme työntekijä nimittäin varoitti alueella asustavista kuningaskoobrista.  
Palasimme päärannelle lounaalle ja uimaan. Papaija-salaatti ja paikallinen curry eli amok maistuivat monen tunnin hikoilun jälkeen paremmalta kuin mikään ruoka koskaan. Matkamme jatkui pulikoinnin jälkeen kohti päivän neljättä rantaa Lazy Beachiä. Päärannalta johtava tasainen hiekkapolku vei kauniiseen poukamaan. Poukamasta otimme veneen omalle rannallemme auringon laskiessa.

Majapaikassamme oli immeisten lisäksi kaksi kissaa ja koira. Toinen kissoista mieltyi meihin kovasti. Ensimmäisenä päivänä kissa meni nukkumaan Mikon rinkan viereen. Yhtenä yönä kissa seuraili Annikaa vessalta mökille. Kissa nukkui yönsä meidän sängyn nurkalla hyttysverkon ulkopuolella. Meidän palattua majakkaretkeltä, Mikko ihmetteli tyynyn vieressä ollutta suurta kasaa hiekkaa ja kissankarvoja. Kissakaveri oli käynyt nukkumassa päiväunet meidän mökillä. Seuraavana aamuna palatessamme aamupalalta katti nukkui jälleen meidän sängyssä. Viikon aikana Mikko ehti leikkiä kissan kanssa useamman tunnin. Kissa jahtasi  ansiokkaasti mökistä liskot ja hiiret pois ja saimme nukkua yömme rauhassa.

Viidakkomajapaikan ylläpitäminen ei ole ihan pikkujuttu. Liskojen ja hiirien lisäksi rakenteissa juoksee miljoonia muurahaisia ja termiitittejä. Paikalliset ovat syöneet termiittejen luonnolliset viholliset lähes loppuun saarelta. Termiiteillä on todelliset kissan päivät, kun ihmiset rakentavat heidän syötäväkseen lautahökkeleitä pitkin poikin metsiköitä. Rankat sateet, suolavesi ja paahtava kuumuus eivät sinällään paranna rakennusten säilymistä. Meidän majapaikan kunnossapitoa oli hiukan laiminlyöty ja sen huomasi.  Termiitit olivat havainneet mahdollisuutensa ja pureskelleet lautaa oikein antaumuksella. Onneksi asumukset olivat pienen jatkuvan kunnossapidon puutteesta huolimatta oikein asumiskelpoiset, varsinkin mökkiolosuhteisiin tottuneille matkaajille.

Saaren rannat ovat matalia ja korallit alkoivat uintietäisyyden päästä majastamme. Tästä syystä paikka oli oikein mainio snorklaukseen. Viimeinkin kotomaasta asti vaivalla raahatut snorklausvälineet pääsivät kovalle käytölle. Nautimme snorklauksesta päivittäin, merenelävien suuri kirjo ja korallit kiehtoivat meitä kovasti. Kalojen touhuja katsellessa suurkaupunkien pölyt unohtuvat nopeasti.
Vaikka pidimmekin saarella snorklauksesta kovasti, aivan maailmanluokan vesistä ei ollut kyse. Runsaiden sateiden takia näkyvyys ei vesissä ollut kovin hyvä, usein jäätiin alle kymmeneen metriin. Korallit eivät myöskään ole kirkkaimmasta päästä. Mutta me keltanokat emme paremmasta tiedä emmekä siksi siitä murehdi. Tosin laitesukellusretket jätimme seuraaviin kohteisiin. 

Vuosi sitten vietimme Itsenäisyyspäivän ja Annikan nimipäivän räntäisessä ja mellakoivassa Ukrainassa. Tänä vuonna emme nähneet lainkaan kommandopipoja ja varpaatkin kastuivat vain meressä.

Ja lopuksi iso kiitos Tiitulle hyvästä vinkistä!