Vientianessa tutkimme Kaakkois-Aasian karttaa ja googlettelimme eri teiden numeroita. Yritimme selvittää mikä olisi mielenkiintoisin, hyväkuntoisin ja budjettiin sopivin moporetken kohde. Lopulta meillä oli kaksi vaihtoehtoa Laosin keskiosiin suuntaava The Loop tai sitten Mekongin rantateiden köröttelyä Koilis-Thaimassa. Päätimme lähteä Thaimaan puolelle, koska siellä on paremman kuntoiset tiet ja hiukan edullisemmat mopedien vuokrat. Looppi olisi saattanut olla liian haastava reitti Annikalle, jolla ajokilometrejä oli ennen reissua kertynyt vain parisataa.

Thaimaan puolelle pääsee Vientianesta vaivattomasti 1,5 tunnissa rajamuodollisuuksineen kaikkineen. Ostimme liput matkatoimistosta pienen kilpailutuksen jälkeen. Pienoisen kielimuurin takia jäi hiukan epäselväksi moneltako meidät seuraavana aamuna noudettaisiin. Päädyimme aloittamaan aamupalan puoli tuntia aiemmin, kuin lipunmyyjän ensimmäinen ilmoitettu aika oli. Hyppäsimme tuktukin kyytiin ja hetken kuluttua olimme linja-autoasemalla. Tuktuk-kuski käski meidän jäädä odottelemaan niille sijoille, mihin hän oli meidät jättänyt. Tai no niin me oletettiin, kielimuuri oli jälleen vastassa.
Hetken kuluttua rupuisten ja vanhojen linjureiden viereen lipui uuden karhea linjuri, jossa ratti oli väärällä puolella. Me hyppäsimme kyytiin ja mukavan tilava ilmastoitu linja-auto kuljetti meidät Laosin ja Thaimaan rajalle, jossa käppäilimme bussilta saamaan Laosin maastapoistumisleimat. Hyppäsimme bussiin ja jälleen köröteltiin pari minuuttia ja seuraavaksi meidän piti kirjoitella Thaimaan maahan saapumislomakkeet ja käväistä passintarkastuksessa. Thaimaahan maata pitkin kulkiessa suomalainen saa ilmaisen 15 päivän oleskeluluvan. Leimat passeissa hyppäsimme jälleen bussiin, joka kuljetti meidät Nong Khain bussiasemalle. Asemalla meitä oli vastassa innokas tuktuk-kuskien joukko. 

Nong Khai vaikutti oikein mukavalta kaupungilta. Ensimmäisiä paikkoja, joihin hetkellisesti kotouduimme. Majapaikan huone oli vähän tavallista suurempi ja siellä oli jääkaappi. Majapaikalta oli kahden minuutin kävelymatka Mekong-joen rantaa. Vieresestä kauppahallista sai aamupalaksi todella hyvää nuudelikeittoa. Paikallinen ruoka oli todella tulista, vähän liian tulista jopa Mikolle, mutta erittäin maistuvaa. Aamuisin joen varren rantabulevardilla kelpasi lenkkeillä. Iltaisin tuijottelimme kauneimpia koskaan näkemiämme auringonlaskuja. Nong Khai on kompaktin kokoinen kaupunki otettavaksi haltuun polkupyörällä tai mopolla, liikennettä ei ole liikaa ja kaikki on verrattain lähellä. Meillä olikin koko vierailumme ajan vuokralla joko polkupyörät tai mopot. Annikaa hieman jännitti lähteä Thaimaan väärän puoleiseen liikenteeseen mopolla, joten hyppäsimme liikenteen sekaan ensin polkupyörillä.

 

Lauantai-iltaisin rantabulevardilla oli iltamarkkinat, joissa pääsi maistelemaan paikallisia herkkuja. Pidimme kovasti paikallisesta tulisesta makkarasta inkiväärin kera, Mikolle maistuivat heinäsirkat ja jauhomadot friteerattuina. Hedelmämyyjät myivät meille keltaisia mangoja ja lohikäärmeen munilta näyttäviä hedelmiä. Oli vallan mainiota.

Kauppahalli Tha Sadet Marketissa Mikko pääsi thaikielen alkeiskurssille. Tätä "kurssia" veti paikallisen ravintolan mummeli, joka opetti kaiken oleellisen eloonjäämisen kannalta. Pikakurssin jälkeen Mikko oli oppinut tilaamaan nuudelikeittoa ankalla, kanalla, naudalla ja sianlihalla sekä pyytämään laskun. Harmaa hapsinen mummeli oli silmin nähden ylpeä oppilaastaan. 

Olimme kuvitelleet, että Thaimaa on merkittävästi kalliimpi kuin Laos. Todellisuudessa Thaimaassa majoitus ja ruoka olivat noin 20 % halvempia kuin rajantoisella puolella. Todettakoon myös, että majoituksen ja ruuan taso oli parempi kuin Laosissa. Nong Khaissa 20 € päiväbudjetista riitti helposti ylimääräistä moottoripyörän vuokraamiseen ja bensoihin.

Kalamies Kiukasta on kiinnostanut kovasti nähdä millaisia kaloja Mekong-joessa elelee. Vierailimme mielenkiintoisessa akvaariossa tutkailemassa kalojen maailmaa. Matkasimme akvaarioon polkupyörillä kymmenisen kilometriä. Tulikuumassa auringonpaahteessa ja ylämäissä matka alkoi tuntua aikamoiselta urotyöltä, onneksi matkan varrella oli ravintoloita joista sai täydennettyä vesivarastoja.
Akvaario keskittyi alueen Thaimaan jokien ja rannikon kalalajeihin. Akvaario oli oikein viihtyisä, tosin aivan jokaisesta kalasta ei ollut informaatiota englanniksi. Vesialtaiden tähtenä eleli kolmemetrinen Mekongin kissakala. 

Buddhalaisia temppeleitä olisi riittänyt kierrettäväksi, mutta jälleen kerran jätimme ne tutkimatta. Nong Khain ehkä tärkein nähtävyys on Sala Kaew Ku patsaspuisto. Kaikki puiston sadoista patsaista liittyi jollain tapaa buddhalaisuuteen tai hindulaisuuteen. Pienimmät patsaat olivat kotikissan kokoisia, suurimmat yli kaksikymmentäviisi metrisiä. 

Nong Khaissa jouduimme toteamaan itsemme ahdasmielisiksi. Kaupungin kaduilla ja rantabulevardilla törmäilimme tämän tästä kuusikymppisiin eurooppalaisiin miehiin, joilla oli kainalossa nuorempi thaimaalainen nainen. Jostain käsittämättömästä syystä meitä molempia moiset pariskunnat tympivät. Emme oikein osanneet sanoa, mikä moisessa ärsytti. 
Juttelimme paljon Thaimaassa oloaikanamme aiheesta, mutta emme saaneet ajatuksiamme pureskeltua. Lopulta päädyimme johtopäätökseen, ettei meillä ole varaa arvostella kenenkään muun parisuhteita. Sivusta seurattuna välillä kävi vanhoja miehiä sääliksi, kun thaimalaisen naisen vahva tempperamentti pääsi esiin. Ei jäänyt epäselväksi kuka päättää suhteessa.

Nong Khaissa Suomi tunnettiin hyvin. Sijainnin, joulupukin ja talven lisäksi tunnettiin valitettavan hyvin suomalaiset juomatavat.