Retkemme jatkui AirAsian siivillä Singaporesta Indonesian Balille. 

Suunnitelmissamme oli seuraavan parin kuukauden aikana sukeltaa niin paljon kuin mahdollista. Indonesian sukellusvedet kuuluvat maailman parhaisiin, ja sukelluskin ehkä maailman halvinta.

 

Denpassarin lentokentältä otimme taksin saaren sisäosiin Ubudiin. Olimme kuulleet liian paljon kauhutarinoita Balin kuuluisasta Kuta Beachistä. Päätimme tällä reissulla vältellä aussien kanarian saaria ja suunnata tutkimaan kulttuuria Ubudiin pariksi yöksi. Kuvittelimme kylän olevan rauhallinen pieni maalaiskylä, jossa on kauniita taloja ja riisiterasseja. Kylä olikin pullollaan kauniita balilaisia rakennuksia ja riisiterassit avautuivat muutaman kilometrin päässä keskustasta. Keskusta ei ollut rauhallinen maalaiskylä vaan aivan turisteja täynnä oleva resorttikeskittymä. Turisteille tarkoitettuja liikkeitä ja kaupustelijoita vieri vieressä. Päätimme olla Ubudissa vain kaksi yötä ja jatkaa kohti sukellusvesiä.

Ainoana kokonaisena päivänä vuokrasimme mopedin ja ajelimme ihmettelemään riisiterasseja, hindutemppeliä ja tulivuorta. Mopolla pääsimme turistikeskittymästä pois ja näimme sitä kaunista maaseutua, jota odotimmekin näkevämme Balilla. 

Moporetkeämme hiukan kuitenkin häiritsi kaupustelijoiden määrä. Tuntui, että jokaikinen kerta kun mopon sammutti meidän luokse juoksi joku kauppaamaan rihkamaa. Päästyämme hiukan kauemmaksi turistisimmista reiteistä alkoi kuulua vilpittömiä Hello Mister huutoja.

 

 

 

 

 

 

Ubudista jatkoimme matkaa minibussilla Tulambeniin. Tulanben on kuuluisa toisen maailman sodan aikaisesta laivan hylystä. Liberty-niminen alus toimi aseistettuna rahtilaivana kunnes japanilainen sukellusvene päätti aluksen retket sodan loppupuolella. Liberty ei uponnut ja se ajettiin rantahiekkaan, jotta rahti ja miehistö saatiin pelastettua. Laiva oli rannalla 1960-luvulle asti, jolloin maa vajosi maanjäristyksen takia ja laiva jäi veden alle. Korallit ja kalat ovat ottaneet sittemmin Liberty-hylyn kodikseen. Tulanbenin kylässä ei ole juurikaan mitään muuta kuin sukellustoimintaa. Kaikki elo kylässä liittyy tavalla tai toisella sukeltamiseen. Toiset pyörittävät majataloa, toiset kuskaavat mopolla ilmapulloja rantaan ja toiset kantavat pulloja päidensä päällä rannassa. Tulanbenissa kaikki vastustavat dynamiittikalastusta (ainakin sukelluskohteiden läheisyydessä), koska kaikkien elanto on riippuvainen juurikin kalojen ja korallinen kunnosta pinnan alla.

 

Sukelsimme Tulanbenissa ja Kubussa yhteensä kymmenen kertaa. Sukelluksien aikana kehityimme sukeltajina valtavasti. Kymmenen sukelluksen jälkeen alkoi olla perusasiat kunnossa. Näimme sukelluksilla muunmuassa mustatäpläriuttahaita, kilpikonnan, bumphead parrotfishejä. Mielenpainuvimmiksi jäivät varhaisen aamun sukellukset, jolloin lähdimme liikkeelle kuuden-seitsemän aikaan. Isot sukellusryhmät tulevat hylylle vasta myöhemmin aamupäivällä, joten hylkyä saattoi tutkia kaikessa rauhassa. Petokalat olivat aktiivisempia varhain aamulla ja niitä oli upeaa katsella saalistamassa hylyssä aamuauringon valossa.

 

 

 

 

 

 

Tulambenista meidät kuskattiin pikaveneellä Gili Travanganille. Ensimmäinen fiilis saaren rantakadusta ei ollut kovinkaan imarteleva. Tunnelma oli kuin olisi saapunut Kanarian saarten ytimeen. Onneksi olimme varanneet majapaikan saaren rauhallisesta pohjoispäästä, jossa ei ollut bilettämisestä tietoakaan. Oasis-hotellin tontin laitamilla kierteli lehmät. Portit majapaikkaan oli syytä pitää kiinni, ettei lihakarja lähde hörppimään uima-altaasta. Majapaikasta oli muutaman minuutin kävelymatka lähes autiolle rannalle. Fillarilla rantakadulle pääsi viidessä minuutissa. Meille mitä optimein majapaikka. 

Mietimme ennen Trawanganille rantautumista, josko menisimme sittenkin jommalle kummalle naapururisaarelle Menolle tai Airille. Päätimme kuitenkin jäädä Trawanganille. Tulanbenin hiljaisen kylän jälkeen oli kiva päästä paikkan, jossa olisi muitakin reissareita liikkeellä ja kaikki mahdolliset palvelut helposti saatavilla.

 

Gilien saaret olivat seitsemänkymmentä luvulle saakka autioita. Sulawedeltä saapuneiden ”alkuasukkaiden” perässä 1980-luvulla saaret löysivät turistit. Saarilta on siis turhaa lähteä etsimään autenttistä satojen vuosia vanhoja kulttuurisia kerrostumia. Saaret sopivat vallan mainiosti helppoon lomailuun auringosta ja kauniista hiekkarannoista nauttiville. Saaret ovat sympaattisia, koska järjestyssäännöt kieltävät polttomoottoriajoneuvoilla ajelun ja koirien omistuksen. Saaret ovatkin täynnä kissoja, polkupyöriä ja hevoskärryjä.

 

 

 

 

Trawanganille meitä houkutteli myös Päde, joka kirjoittelee Moottoritiellä on puuma-blogia. Päde antoi meille kelpoja vinkkejä Indonesian kimurantin viisumin hankintaan. Päden ansioksi voi lukea sen, ettemme tuhlanneet aikaa Kuala Lumpurin lähetystössä vaan suuntasimme Johor Bahruun.

Päde lähti Suomesta reissuun viitisen vuotta sitten ja päätti vuoden jälkeen, ettei palaakkaan kylmään pohjolaan. Hänen kotinsa on Trawanganin saarella. 

 

Päde pyörittää Cats of Gili nimistä kissojen avustusjärjestöä. Päden saapuessa saarille häntä huolestutti kissojen vointi, enemmän ja vähemmän sairaat kissat sikisivät vapaasti Gili T:llä. Päde päätti laittaa kädet saveen ja ruveta auttamaan saaren kissoja. Hän perusti vapaaehtoistyöhön nojaavan järjestön joka järjestää saarelle eläinlääkäritoimintaa sekä muutaman kerran vuodessa kissojen leikkausklinikan kissojen sterilointiin. Leikatut kissat merkitään ja ilahduttavan paljon näitä katteja saarella näimmekin, Päde kavereineen on leikannut jo yli 1000 kissaa. Vuosien uurastus on tuottanut tulosta ja elikot voivat saarella nykyään paremmin!

 

 

Meitä harmitti kovasti, että jouduimme lähtemään jatkamaan matkaamme juuri kun Päden seuraava kissaklinikka oli alkamassa. Olisimme mieluusti juosseet pöpeliköissä kiinniottamassa katteja. Mikko pääsi kuitenkin hiukan avustamaan Pädeä kissajutuissa. Meidän poiketessa kissakaupalla Pädelle saapui uuden karhea autoklaavi välineiden steriloimiseen. Mikko pääsi paukuttelemaan henkseleitä autoklaavitietämyksellään, insinööristä on aina kivaa päästä pätemään.

 

Kävimme Gilillä sukeltamassa vain kerran. Sukelluksien hinnat olivat sen verran korkeat, että päätimme jättää sukellukset muihin kohteisiin. Gileillä toimii kymmeniä sukelluskeskuksia, joiden hinnat ovat suurin piirtein samat. Gileillä korallit eivät ole kovinkaan hyvässä kunnossa, kiitos dynamiittikalastuksen. Kaakkois-Aasiassa on hyvinkin suosittua edelleen kalastaa dynamiitin avulla. Kalastajille on tärkeämpää saada kalaa tänään kuin ajatella kalastustyylin pitkäjänteisiä seurauksia. Gileillä on toki vielä riittävästi korallia katseltavaksi, mutta suurempaa iloa meille tuotti sukelluksella tapaavamme jättikokoiset kilpikonnat. Näimme yhdeksän yli metrin mittaista kilpikonnaa uiskentelemassa ja rouskuttelemassa korallia. Sukelluksella molemmilta meinasi tulla äitiä ikävä, kun kohtasimme ensimmäisen virtauksemme. Virta vei ja me vikisimme. Sukellusopasta nauratti kovasti meidän räpiköinti virtaa vastaan.

 

Matkamme jatkui Lombokille julkisella veneellä. Pummimme Pädeltä kyydin lauttarannasta Sengigin keskustaan. Sengigi oli rupsahtanut rantakaupunki, josta henki se, että kultakausi on ollut aika kauan sitten. Rakennukset olivat rupsahtaneita, osa jopa hylättyjä. Meille tuli äkkiä ikävä kivaa Gili T:tä.

Ensimmäinen yö Sengigissä ei varsinaisesti lähtenyt kovin hyvin liikkeelle. Juuri kun oli aika sammuttaa valot ja pistää silmät kiinni näimme sängyllä kiipeilen lutikoita. Kambodzassa kokemamme jälkeen emme jääneet pitkäksi aikaa ihmettelemään. Mikko nappasi lutikan purkkiin ja lähdimme juoksemaan kohti respaa. Hetkeä myöhemmin meidät oli muutettu naapurihuoneeseen. Juuri kun olimme päässeet asettumaan ”taloksi” näimme seuraavan lutikan juoksentelevan seinällä sängyn vieressä. Kolmannessa ilmastoidussa kalliimmassa huoneessa ei ötökkäkavereita onneksi näkynyt. 

Seuraavalla Lombokin reissullamme jätämme Sengigin väliin ja suuntaamme tutkimaan tulivuoria. Meitä olisi kovasti kiinnostanut lähteä huiputtamaan tulivuorta, mutta valitettavasti aikataulu ja sadesää ei ollut puolellamme. Täytyyhän sitä jättää seuraavallekkin reissulle jotain :)